Omituisten tanskalaisten kerho

Se on virallista: olen kööpenhaminalainen. Kaiken säätämisen ja jonottelun jälkeen minulla on ihka oma CPR-numero eli paikallinen sosiaaliturvatunnus, huraa!

Kuluneella viikolla ostin lopultakin käytetyn mummopyörän, mikä on tehnyt liikkumisesta helpompaa ja nopeampaa – yhtäkkiä kaupunki ei enää tunnukaan niin suurelta. Mutta eipä kartan lukeminenkaan ole toivottomaan suuntavaistooni auttanut, sillä vieläkin onnistun eksymään noin joka toinen päivä, kuitenkin aina vaan harvemmin.

Pyöräilykartta auttoi alkuun

Jos jokin on pyöräilyn luvattu kaupunki, niin Kööpenhamina. Kaupunkilaiset polkevat töihin siisteissä puvuissaan ja juhliin hurjimmissakin piikkikoroissaan kuulemma ympäri vuoden. Suosittuja ovat myös Christiania Bikes -pyörät, joiden kärryssä voi ilmeisen kätevästi kuljettaa lapsia tai tavaroita.

Pyöräilykulttuuri Tanskassa on ihan omansa. Onneksi meillä oli orientaatioviikolla tuiki tärkeä luento siitäkin. Kaksipyöräisten kaistalla (bussikaistan ja jalkakäytävän välissä) liikutaan autoilijoiden säännöillä, mutta koska fillareissa harvemmin on jarruvaloa tai vilkkua, täytyy aikomukset osoittaa kanssapyöräilijöille käsiä huitomalla (ei kuitenkaan liian suurieleisesti, paitsi jos on Jyllannista kotoisin). Ruuhka-aikana tämä tuntuu hieman kaoottiselta, mutta ainakin voi tuntea olevansa paikallinen, kun viilettää yliopistolle osana pyöräilijöiden katkeamatonta letkaa. Ne, jotka eivät osoita aikomuksiaan liikenteessä, saavat nopeasti osakseen vihaisia katseita tai huutoja. Kypäräpakkoa ei kumma kyllä ole, mutta etu- ja takavalo on oltava päällä hämärän jälkeen.

Auringonlasku Christianshavnissa

Arkea on tullut vietettyä suureksi osaksi yliopistolla (mitäs valitsin tuplamäärän kursseja), mutta se ei haittaa, sillä luennot ovat mielenkiintoisia, ihmiset ovat mukavia ja Kööpenhaminan yliopiston eteläkampus on ihan mieletön. Tutuksi tulleen Media Departmentin naapurista löytyy Music Department, missä sijaitsee musisointiin tarkoitettuja huoneita. Musiikkihuoneet ovat äänieristettyjä ja niistä löytyy flyygelit, pianot, keyboardit, bändisoittimet ja kuuleman mukaan viulukin. Huoneita on niin monta että usein soittelemaan pääsee silloin kuin haluaa, vaikka ei olisikaan varannut aikaa etukäteen. Mikä olisikaan rentouttavampaa kuin laatuaika flyygelin kanssa luentojen välissä. Eivät ehkä ihan kokonaan pääse kuihtumaan taidot, vaikkei Köpiksen asunnossani olekaan kosketinsoitinta.

Jalkapallopelit ovat suuressa suosiossa yliopistolla

Kukkasia yliopiston kattoterassilla

Kaveriporukan traditioksi on jo muodostunut täydellinen sunnuntaipäivä: kirpputorien kiertelyä ja ihana brunssi aina uudessa paikassa. Kyllä kelpaa, vaikka ei se ihan ilmaista olekaan. Sunnuntai on sentään vain kerran viikossa. Sisustusintoilijana oli luonnollisestikin tehtävä pyhiinvaellukset kirpputorien lisäksi Ikeaan ja H&M Homeen, ja syystä: mummolatyyliin alunperin sisustettu asuntoni alkaa pienen tuunauksen jälkeen vihdoinkin näyttää tyylikkäältä kodilta. Kuvia kodista ja sisustuksesta on luvassa sitten myöhemmin, kun kaikki on valmista. Vielä puuttuu nimittäin ainakin pari julistetta ja tyynyjä.

Café N:ssä brunssilla

Rita Blås Lopper -kirpputori

The Laundromat Cafén suuri brunssi

Kirpputori Islands Bryggellä

Yksi viikon kohokohdista oli ehdottomasti SMK Fridays -niminen tapahtuma eli perjantai-ilta taidemuseolla (Statens Museum for Kunst, National Gallery of Denmark). Taidenäyttelyt olivat ilmaisia ja auki myöhään, DJ soitti hyvää musiikkia ja ihmiset katsoivat taide-elokuvia olutlasi kourassa tai pitivät piknikkiä museon nurmikolla. Ei tällaista ihan heti Suomessa tapahtuisi. Onneksi tapahtuma on kerran kuukaudessa, sillä kaikkia näyttelyitä ei millään olisi ehtinyt kiertää yhdessä illassa. Avajaisiaan viettänyt Biography-näyttely oli erityisen hieno, suosittelen. Suomalainen vaihtarikaveri Riikka mainitsee myös taideiltamme omassa blogissaan http://riikkaogkobenhavn.blogspot.fi/.

Joku ei osannut tarkentaa kamerallani

Museossa oli rento tunnelma

Kameran muistikortille (sekä Instagramin bittiavaruuteen) on taas päässyt kertymään liiaksikin kuvia. Tässä muutama otos:

Laiskojen päivien pelastus on halpa ja hyvä Madglad

Voin ihastella Tivolin jokalauantaisia ilotulituksia keittiön ikkunasta

Vi ♥ Vesterbro

Meatpacking Districtin Jolene

Wheel of Happiness oli nimensä veroinen

Onnittelut, jos jaksoit lukea. Toivottavasti Suomeenkin kuuluu hyvää! Kiva biisi vielä tähän loppuun, musiikkivideon alussa ja lopussa taustalla näkyy Kööpenhaminaa.