Syyskaverit

Olen ihastunut tähän kaupunkiin ja ihmisiin ja vaihtarina olemiseen ja opiskeluun täällä. Ei kaikki tietenkään ole ainoastaan ruusuista ja hattaraa, mutta jotenkin eri ympäristössä arjen haasteisiinkin tulee suhtauduttua ilman sen suurempaa stressiä. Elämässä tällä hetkellä on sama fiilis kuin PMMP:n Kesäkaverit-biisissä, heinäkuun hellettä lukuunottamatta ja opiskelulla maustettuna. Niin paljon nähtävää ja tehtävää olisi, etten meinaa itsekään pysyä perässä. En ymmärrä, miten yhdessä lukukaudessa ehtii kaiken. Yksi mahtavimmista asioista vähään aikaan oli viime viikonloppu, joka olikin varsinainen inspiraatioviikonloppu.

Tanian kanssa puistolounaalla ennen luentoa

Uusi lempikahvilani, Istedgadella sijaitseva Kaffe

Perjantaina Kööpenhaminan rajojen sisällä sijaitseva vapaakaupunki Christiania vietti 43-vuotissyntymäpäiväänsä, joten siellä oli tietysti koko kaupungin väki, ja loistavia livebändejä tanssittamassa. Onneksi menimme käymään.

Lauantai meni jo lähes perinteisesti kouluhommien parissa, mutta kaltaiselleni leffanörtille nämä Kööpenhaminan yliopiston elokuvaopinnot sopivat kuin nenä päähän. Elokuvia saa katsoa paljon. Esimerkiksi 'Danish Cinema' -luennot kestävät kolmesta seitsemään keskiviikkoiltaisin, sillä varsinaisen opetuksen jälkeen meille näytetään aina teemaan liittyvä elokuva, mikä on mainiota jo ihan yleissivistyksenkin kannalta. Tällä tavoin opinnoistakin jää varmasti enemmän käteen, ainakin meille visuaalisille oppijoille.

Lyhytelokuvakurssin 'filming period' päättyi juuri, ja olihan siinä jonkin verran puuhaa: kuvatessa kului 11 tuntia lauantaita ja 9 tuntia tiistaita, ilman sen kummempia taukoja. Olen ensisijaisesti elokuvamme editoija, joten kuvauspäivinä roolikseni jäi sound recording eli siis ihan mieluisa homma. Suomeksi sanottuna pitelin parimetristä mikrofonia näkymättömästi ja äänettömästi ja yritin olla törmäilemättä kalusteisiin tai työryhmään. Ensi viikon jälkeen alkaakin varsinainen vastuualueeni eli kahden viikon editing period, ja harvoin olen mitään koulujuttua odottanut niin innolla! Saa nähdä, muuttuuko innostus vielä epätoivoksi editointijakson alettua.

Behind the scenes -materiaalia

Kirppis ja brunssi jäivät tällä kertaa välistä, sillä sunnuntaina luvassa oli kulttuurikurssin ekskursio Louisianaan, joka on kehuttu nykytaiteen museo noin tunnin bussimatkan päässä Kööpenhaminasta. Se ei olekaan ihan mikä tahansa perusmuseo, sillä myös ulkoalueidenkin näyttävyyteen ja luonnonläheisyyteen on panostettu. Kukkulalta näkyi merelle ja Ruotsiin asti, ja ihmiset istuivat piknikillä nauttimassa syksyn todennäköisesti viimeisistä lämpimistä päivistä. Kaikkein mieleenpainuvin oli islantilaisen Olafur Eliassonin näyttely Riverbed. Mene ja katso, jos liikut sillä suunnalla.

Keskellä museota kasvaa massiivinen puu

Välillä täytyi istahtaa

Olafur Eliasson: Riverbed

Olafur Eliasson: Model Room

Jo olikin aika syödä ensimmäinen smørrebrød

Ehdoton kohokohta viikonlopulle oli sunnuntai-illan konsertti lähellä kotikulmiani Vega-nimisessä keikkapaikassa. Siellä esiintyi Yann Tiersen, yksi pianoesikuvistani (vähän eri kastia kuin vaikkapa Jordan Rudess, mutta kuitenkin). Hän on säveltänyt musiikit esimerkiksi Amelié-elokuvaan, mutta tekee nykyään omaa musiikkia, jota on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn genreen. Indietä, elektronista, klassista ja rockia sanoisin keikalla kuulleeni. Lavalla oli Tiersenin lisäksi neljä muuta muusikkoa, miehiä jotka lauloivat ja soittivat kuin enkelit. Tiersen itse ei tyytynyt pelkkään pianoon ja lauluun, vaan soitti myös viulua, kitaraa, melodicaa ja cembaloa. Artisti oli kieltänyt valokuvaamisen keikallaan, mikä oli mielestäni ihan hyväkin asia. Kerrankin tuli keskityttyä täysillä itse musiikkiin eikä täydelliseen rajaukseen. Oi että, sanattomaksihan se veti. Yltää helposti top 5 keikkoihini, ja keikkoja on tosiaan tullut kierrettyä enemmänkin.

Vega oli hyvä keikkapaikka

Edellisessä kirjoituksessa iloitsin pyörästäni. Luontainen epäonneni polkupyörien kanssa ei osoita laantumisen merkkejä, sillä uudesta fillaristani on jo takakumi huollon tarpeessa. Onneksi pyöräkorjaamoja löytyy joka nurkan takaa, joten pian pääsen taas kätevästi polkemaan ympäriinsä.

 Aamulla tänne lentää ystäväni Ninni (ja hänen mukanaan myös uusi simkorttini eli ehkä puhelin kohta taas toimii), jahuu!