Tämän kylän tyttöi

Terveisiä ihanasta kirjakahvilasta Paludanista. Mikä parasta, täällä on keskeisen sijainnin ja kotoisan tunnelman lisäksi mustikkasmoothieta ja ilmainen wifi. Niiden jos minkä täytyisi pitää alkava flunssa loitolla. Aikaisempien internet-ongelmien johdosta julkaisen ensimmäisen Köpis-aamun blogikirjoituksen päivän viiveellä, näin:

Täällä ollaan viimein, Köpiksessä! Aamiaiseksi syön paikallista versiota Skyristä myslin ja hunajan kera sekä kahvia. Avaan ikkunan ja musiikki tulvii sisään, naapurista ilmeisesti. Onneksi siellä soi sentään Muse. Harmikseni huomaan, ettei kivikautinen tietokoneeni osaa löytää intertnetiä, joten kirjoittelen blogipostauksen alkua ihan vain Open Officella, ja Spotifyn sijasta tyydyn naapurin musiikkivalintoihin.

 Maanantaina pöllähdin tänne Tanskan maaperälle jo ennen aamukahdeksaa. Tuulivoimaloiden valkea rivistö toivotti tervetulleeksi hereillä olevat matkustajat. Matkalaukut eivät olleet jääneet matkan varrelle ja tanskalainen mentorini tuli johdattamaan minut, samalla lennolla saapuneen Marian sekä valtaisat tavaramäärämme Frederiksbergin perukoille metrolla ja junalla.

Tanskalainen opiskelijatyttö Vera lupasi Kööpenhaminan yliopiston opiskelijoiden sohvasurffaussivustolla majoittaa minut olohuoneeseensa viikoksi tai kahdeksi. Eipä tässä hätäpäivää ole, sillä hän ja hänen koiransa ovat äärimmäisen ystävällisiä ja mukavia. Sohvalle oli pedattu sänky useammalla tyynyllä ja pyyhkeet aseteltu somasti valmiiksi. Vera antoi heti avaimet kouraan ja kehotti syömään kaikkea, mitä talosta löytyy. Jääkaappiinkin oli tehty tilaa ja puolet hyllyistä oli minulle nimetty. Noin ystävällisiä ihmisiä voisi maailmassa hyvin olla enemmänkin.

Hetken (lue: muutaman tunnin) levättyämme lähdimme Marian kanssa etsimään UCPH Housing Foundationia, jotta olisin voinut vaatia itselleni ihan oikeaa asuntoa näin paikan päällä. Noh, taisimme hieman eksyä ja meidät yllätti nälkä, sade ja väsymys, joten päädyimme kaupan kautta Torvehallerne-kauppahalliin istuskelemaan. Housing Foundationiin ehtisimme varmasti seuraavanakin päivänä paremmalla onnella.

Illemmalla päädyin vielä tapaamaan suomalaisten köpisvaihtarien Facebook-ryhmästä tuttua helsinkiläistä Riikkaa. Istuimme Studenterhuset-kahvilassa/baarissa höpöttelemässä ja löysimmekin hetken päästä itsemme keskeltä kansainvälistä pubivisaa – emmekä sijoittuneet viimeisiksi, vaikka olimmekin ennätyspieni kahden hengen joukkue! Tiesitkö, että White City of the North on nimitys Helsingille? Emme mekään.