Jee / iik

Lähtö sen kuin lähenee, hurjaa! Edessä olisi vielä kolme työpäivää ja pakkauspäiviä pari, sitten olenkin jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ihmettelemässä ylipainoisia matkalakkujani.

Vietin juuri vapaata viikkoa kehä kolmosen sisemmällä puolella. Lähtö alkoi tuntua entistä todellisemmalta, kun mahdollisimman monelle ystävälle täytyi ehtiä sanomaan heipat vajaan viikon aikana. Latasin bussikortille 20 euroa, jotka kuluivat loppuun jo parissa päivässä kun reissasin ystävien seurassa ympäriinsä: melontaretkelle, parin tunnin kahvila-aamiaiselle, Suomenlinnaan seikkailemaan, nykytanssi-improilemaan, Kallioon pyörimään, pikkuveljeä leikittämään, kirppisshoppailemaan, mitä näitä nyt olikaan. Ihanaa mutta kiireistä.

Kesäkollaasi

Kaikki kysyvät yhtä ja samaa kysymystä, mites se Köpiksen kämppä. No eihän sitä vieläkään ole. Työviikoilla olen monesti viettänyt illat, yöt ja aamut asuntohakemuksia lähetellen. Olen hakenut yksin sekä yhdessä toisen Köpis-vaihtarin kanssa. Hänen sanojaan lainaten, en ole varmaan koskaan nähnyt minkään yksittäisen asian eteen näin paljon vaivaa tuloksetta.

Ilokseni löysin sentään jonkinlaisen katon pään päälle näin alkuun. Kööpenhaminan yliopiston opiskelijoiden ”Sofaformidling”-sivustolla sovin tanskalaisen opiskelijatytön kanssa, että saan sohvasurffata hänen olohuoneessaan yhden tai kahden viikon ajan. Tämä väliaikaisratkaisu lievittää stressiä jo melko paljon, sillä säästyn trendikkään kaupungin kalliilta hostelleilta. Myös asunnon etsiminen on varmasti sata kertaa helpompaa paikan päällä, sillä monet vuokranantajat ovat halunneet valita vuokralaisensa asuntonäytössä. Toivottavasti parin viikon sisään löytyy ihan oikea vuokra-asunto tai -huone, muuten onkin taas miettimistä.

Asuntopulmaa lukuunottamatta kaikki on suurinpiirtein mallillaan. Lopullinen pakkaaminen on lähitulevaisuuden haaste, mutta sellaisethan on tehty voitettaviksi, eikös.

Olisinpa jo perillä! Köpis-soittolistakin alkaa pikkuhiljaa olla loppuun kulutettu.