Tämän kylän tyttöi

Terveisiä ihanasta kirjakahvilasta Paludanista. Mikä parasta, täällä on keskeisen sijainnin ja kotoisan tunnelman lisäksi mustikkasmoothieta ja ilmainen wifi. Niiden jos minkä täytyisi pitää alkava flunssa loitolla. Aikaisempien internet-ongelmien johdosta julkaisen ensimmäisen Köpis-aamun blogikirjoituksen päivän viiveellä, näin:

Täällä ollaan viimein, Köpiksessä! Aamiaiseksi syön paikallista versiota Skyristä myslin ja hunajan kera sekä kahvia. Avaan ikkunan ja musiikki tulvii sisään, naapurista ilmeisesti. Onneksi siellä soi sentään Muse. Harmikseni huomaan, ettei kivikautinen tietokoneeni osaa löytää intertnetiä, joten kirjoittelen blogipostauksen alkua ihan vain Open Officella, ja Spotifyn sijasta tyydyn naapurin musiikkivalintoihin.

 Maanantaina pöllähdin tänne Tanskan maaperälle jo ennen aamukahdeksaa. Tuulivoimaloiden valkea rivistö toivotti tervetulleeksi hereillä olevat matkustajat. Matkalaukut eivät olleet jääneet matkan varrelle ja tanskalainen mentorini tuli johdattamaan minut, samalla lennolla saapuneen Marian sekä valtaisat tavaramäärämme Frederiksbergin perukoille metrolla ja junalla.

Tanskalainen opiskelijatyttö Vera lupasi Kööpenhaminan yliopiston opiskelijoiden sohvasurffaussivustolla majoittaa minut olohuoneeseensa viikoksi tai kahdeksi. Eipä tässä hätäpäivää ole, sillä hän ja hänen koiransa ovat äärimmäisen ystävällisiä ja mukavia. Sohvalle oli pedattu sänky useammalla tyynyllä ja pyyhkeet aseteltu somasti valmiiksi. Vera antoi heti avaimet kouraan ja kehotti syömään kaikkea, mitä talosta löytyy. Jääkaappiinkin oli tehty tilaa ja puolet hyllyistä oli minulle nimetty. Noin ystävällisiä ihmisiä voisi maailmassa hyvin olla enemmänkin.

Hetken (lue: muutaman tunnin) levättyämme lähdimme Marian kanssa etsimään UCPH Housing Foundationia, jotta olisin voinut vaatia itselleni ihan oikeaa asuntoa näin paikan päällä. Noh, taisimme hieman eksyä ja meidät yllätti nälkä, sade ja väsymys, joten päädyimme kaupan kautta Torvehallerne-kauppahalliin istuskelemaan. Housing Foundationiin ehtisimme varmasti seuraavanakin päivänä paremmalla onnella.

Illemmalla päädyin vielä tapaamaan suomalaisten köpisvaihtarien Facebook-ryhmästä tuttua helsinkiläistä Riikkaa. Istuimme Studenterhuset-kahvilassa/baarissa höpöttelemässä ja löysimmekin hetken päästä itsemme keskeltä kansainvälistä pubivisaa – emmekä sijoittuneet viimeisiksi, vaikka olimmekin ennätyspieni kahden hengen joukkue! Tiesitkö, että White City of the North on nimitys Helsingille? Emme mekään.

Jee / iik

Lähtö sen kuin lähenee, hurjaa! Edessä olisi vielä kolme työpäivää ja pakkauspäiviä pari, sitten olenkin jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ihmettelemässä ylipainoisia matkalakkujani.

Vietin juuri vapaata viikkoa kehä kolmosen sisemmällä puolella. Lähtö alkoi tuntua entistä todellisemmalta, kun mahdollisimman monelle ystävälle täytyi ehtiä sanomaan heipat vajaan viikon aikana. Latasin bussikortille 20 euroa, jotka kuluivat loppuun jo parissa päivässä kun reissasin ystävien seurassa ympäriinsä: melontaretkelle, parin tunnin kahvila-aamiaiselle, Suomenlinnaan seikkailemaan, nykytanssi-improilemaan, Kallioon pyörimään, pikkuveljeä leikittämään, kirppisshoppailemaan, mitä näitä nyt olikaan. Ihanaa mutta kiireistä.

Kesäkollaasi

Kaikki kysyvät yhtä ja samaa kysymystä, mites se Köpiksen kämppä. No eihän sitä vieläkään ole. Työviikoilla olen monesti viettänyt illat, yöt ja aamut asuntohakemuksia lähetellen. Olen hakenut yksin sekä yhdessä toisen Köpis-vaihtarin kanssa. Hänen sanojaan lainaten, en ole varmaan koskaan nähnyt minkään yksittäisen asian eteen näin paljon vaivaa tuloksetta.

Ilokseni löysin sentään jonkinlaisen katon pään päälle näin alkuun. Kööpenhaminan yliopiston opiskelijoiden ”Sofaformidling”-sivustolla sovin tanskalaisen opiskelijatytön kanssa, että saan sohvasurffata hänen olohuoneessaan yhden tai kahden viikon ajan. Tämä väliaikaisratkaisu lievittää stressiä jo melko paljon, sillä säästyn trendikkään kaupungin kalliilta hostelleilta. Myös asunnon etsiminen on varmasti sata kertaa helpompaa paikan päällä, sillä monet vuokranantajat ovat halunneet valita vuokralaisensa asuntonäytössä. Toivottavasti parin viikon sisään löytyy ihan oikea vuokra-asunto tai -huone, muuten onkin taas miettimistä.

Asuntopulmaa lukuunottamatta kaikki on suurinpiirtein mallillaan. Lopullinen pakkaaminen on lähitulevaisuuden haaste, mutta sellaisethan on tehty voitettaviksi, eikös.

Olisinpa jo perillä! Köpis-soittolistakin alkaa pikkuhiljaa olla loppuun kulutettu.

Hei hei heinäkuu

Pakkaaminen kuuluu asioihin, jotka luulee vahvasti osaavansa, kunnes valmista olisi pitänyt olla jo puoli tuntia sitten. Tämä tuli todistettua viikko sitten, kun siivosin, pyykkäsin ja pakkasin vaatekaappini sisällön muuttolaatikkoihin ja Ikea-kasseihin. Syy vaateprojektiin on, että ystäväni muuttaa syksyn ajaksi alivuokralaiseksi pikkuiseen asuntooni, ja tuntuisi epäreilulta jättää kaikki kaapit (2 kpl) täyteen tavaroitani. Häkkivarastoa kerran kokeilleena en enää aio jättää sinne vaatteita, sillä pinttynyt kellariaromi ei suuremmin houkuttele.

Viime viikonloppuna sain Vaasan asunnolleni kylään perhettäni. Turisteilun ja ruokailun lisäksi he ystävällisesti nappasivat samalla matkaan vaatepaljouttani kohti Espoon huonetta. Oikeastaan raahaaminen olisi oikeampi sana, sillä kerrostalon hissi oli jälleen rikki. Ennen perhevisiittiä olin lajitellut vaatteitani kirppis- ja kierrätyspinoihin sekä päättänyt, mitä tulisin oletettavasti tarvitsemaan viimeisten Suomi-viikkojeni aikana. Melkoinen mission impossible – ja mitäpä sekään ilo olisi ollut ilman 30 asteen lämpöä. Todistusaineisto eli kuvat räjähtäneestä vaatekaapistani ovat valitettavan tärähtäneitä ja puhelinlaatuisia, joten blogi säästyköön niiltä toistaiseksi.

Loputtoman tuntuinen lista asioista, jotka on tehtävä ennen Köpikseen lähtöä, on ilokseni lyhentynyt jo neljällä kohdalla. Enää yhdeksän kohtaa ja 15 päivää, joten hyvin ehtii. Vaateurakan lisäksi olen saanut uusittua ajokortin (pitikin jättää näin viime tippaan kakkosvaihe), hakenut Kelalta ulkomaan opintotukea (hurjat 10 euroa enemmän kuin tavallinen opintotuki) ja ilmoittautunut turhankin monelle Kööpenhaminan yliopiston kurssille. Sain jo vahvistuksen, joten syksylle luvassa on mitä todennäköisimmin ”Short Films – an introduction to writing, directing and producing short films”, ”Scandinavian Film and Television” sekä vaihtareille tarkoitettu ”Danish Culture Course”. Niin mielenkiintoista!

Valtavan kivan taiteiden yön ja rankan työrupeaman jälkeen on hyvä lähteä pitkästä aikaa kotiseudulle viettämään vapaata viikkoa ja tapaamaan pitkänmatkanystäviä. Aluillaan on parin vuoden aikana tutuksi tullut junamatka luultavasti viimeistä kertaa puoleen vuoteen. Aion lukea kirjaa, kuunnella hyvää musiikkia ja ihmetellä maisemia. Kutsutaan myös nauttimiseksi.