Se päivä oli iloinen

Siis nyt ihan oikeesti. Suomeen paluusta alkaa olla jo kaksi kuukautta. Tässä vaiheessa kevättä olen ehtinyt ymmärtää, että vaihtolukukauteni ulkomailla tuli todellakin päätökseen. Monesti väitetään, että vaihtarina oleminen on sanoinkuvaamatonta aikaa (senhän olen pyrkinyt todistamaan valheeksi kirjoittamalla blogia), mutta yritän silti tiivistää aidoimmat vaihtarikokemukseni ja viiden kuukauden yleisfiilikset tähän nimenomaiseen postaukseen. Niin monta ihanaa, ei-niin-ihanaakin ja kaikin puolin ainutlaatuista hetkeä, että moni tuokio jää pakostikin mainitsematta. Vaan juuri sitä kaverit ja sukulaiset ovat jatkuvasti kyselleet, millaista oli vaihdossa.

Varoitan. Jos vihaat maisemakuvilla säestettyjä listoja, tämä kirjoitus ei ehkä ole lähellä sydäntäsi. Silloin voit yrittää ajatella runomuodossa ja keskittyä tarkoin valittuun kuvitukseen.

Vaihtoni aikana olen sohvasurffannut asunnottomana kaksi ja puoli viikkoa putkeen.
Olen pyöräillyt talven tuiskussa myrskyvaroituksen aikaan.
Olen tehnyt kolme lyhytelokuvaa.

Olen oppinut esittämään tanskalaista kaupan kassalla.

Olen ostanut vaatteita vain kirpputoreilta.

Olen päätynyt kaksi kertaa televisiohaastatteluun.

Olen säikähtänyt suomalaisia turisteja metrossa.

Olen törmännyt muusikko MØ:n kahdesti 12 tunnin sisällä.

Olen unohtanut kotiyliopiston sähköpostini salasanan.

Olen joutunut lumimyrskyyn Islannissa.

Olen nähnyt loistavia keikkoja, kuten Yann Tiersen ja Eclectic Moniker.

Olen ehtinyt skypettää vain kahdesti.
Olen tottunut höpöttämään kämppikselle niitä näitä keittiössä.

Olen oppinut pitämään falafelista.

Olen ottanut 2122 digikuvaa, 10 polaroid-kuvaa ja järjettömän määrän kuvia puhelimella.

Olen kadottanut kaksi pyyhettä uimahalliin.

Olen pettynyt Beatles-Platziin Hampurissa.
Olen halunnut päästä saunomaan.

Olen tykästynyt Lars von Trierin elokuviin.

Olen välttynyt Starbucksissa käymiseltä.

Olen joutunut kysymään monesti "do you speak English".

Olen kuunnellut erikoista livemusiikkia kirkon lattialla patjalla löhöten.

Olen oppinut erottamaan 10 ja 20 kruunun kolikot.

Olen kyllästynyt selittämään Vaasan sijaintia maailmankartalla.

Olen syönyt turhan monta kertaa erilaisissa buffeteissa.

Olen juhlistanut vuodenvaihdetta espanjalaisen perinteen mukaan.

Olen käynyt Markus Krunegårdin keikalla Malmössä.

Olen hakenut viikoittain leipää ”soppajonosta” (fødevarefælleskab eli communal kitchen).

Olen viettänyt mökkiviikonlopun maaseudulla.

Olen päntännyt elokuvateoriaa hullun lailla.

Olen viihtynyt perjantai-iltaisin taidemuseolla (SMK Fridays).

Olen ärsyyntynyt hitaisiin sunnuntaipyöräilijöihin ja turisteihin pyörän selässä.

Olen yrittänyt lausua ”rød grød med fløde”.
Ja kaikista tärkeimpänä: olen saanut elinikäisiä ystäviä maailman eri kolkista.

Joka toisen voimaballadin sanoitus saattaisi sopia tähän loppufiilistelyn päätteeksi, mutta asian ajaa paremmin eräs Muumi-sitaatti, jonka etsin juuri muutama viikonloppu sitten käsiini ystävän tupaantuliaiskorttia varten:

"Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." - Nuuskamuikkunen

Blogiin on luvassa lisää sisältöä kunhan pääsen taas reissun päälle tai muuten vain keksin tähdellistä sanottavaa (vaikkapa siitä kun kävin jälleen Köpiksessä pari viikkoa sitten). Ajatuksissa olisi myös julkaista viimein pari luonnoksiin unohtunutta kirjoitusta.

Tak og hej, ex-vaihtari kuittaa tältä erää!