Tutun tanssin askeleet

Suomeen kuuluu sitä tavallista: ihan hyvää. Jälleennäkemisiä, opiskelua, töitä, teatteria. Mukavia hetkiä ja hetkittäin helpottavaa Köpis-ikävää. Pienen pieni yksiöni on puettu uuden näköiseksi Tanskasta kerätyllä inspiraatiolla, ja ympäröivä luonto valmistautuu kevääseen vähintäänkin viidelläkymmenellä harmaan sävyllä. Arkisten valokuvien ottaminen on päässyt unohtumaan, jos satunnaista instagrammailua ei lasketa. Muutama Vaasa-kaveri on vastikään palannut vaihdosta niin kuin minäkin, joten kohtalotovereita löytyy. Opiskelukaverini Taija puolestaan lähti juuri vaihtoon Koreaan (antaen lainaan söpön polkupyöränsä sekä sähkönsinisen ukulelen), joten yksi viikonloppu meni pakkaus- ja muuttoapuna, läksiäisissä ja yleisessä tsemppauksessa. Osasinpa ainakin neuvoa, että shampoota ehkä myydään perilläkin eikä kenkiä välttämättä tarvitse kolmea paria enempää.

Heittäydyin vallan spontaaniksi eilen illalla ja ostin ensi viikolle lennot Kööpenhaminaan! Etpä kauaa pysynytkään sieltä poissa, saatat ehkä naurahtaa.

Suunnitteilla oli jo jonkin aikaa ollut Budapestin matka viikolle 11, mutta turhat aikataulujahkailut johtivat tietysti epämiellyttävään hinnan nousuun, eikä vaihtarikaverusten reissua voitu sittenkään toteuttaa tähän hätään. Olin kuitenkin ehtinyt jo varata koko viikon harvinaisen tyhjäksi kalenterista, joten katselin haikeana lentojen perään. Niin siinä sitten kävikin internetin ihmemaassa, että Norwegianilta löytyi nuorisotarjous, joka oli halvempi kuin viime viikonlopun junalippuni Helsinkiin. En voinut vastustaa kiusausta, mutta se on enemmän kuin ookoo - ihanaa päästä fiilistelemään Kööpenhaminaa pidennetyn viikonlopun ajaksi.

Yksi viikonloppu ja niin paljon tekemistä. Vaikka spontaanius on hauskaa, tällä kertaa täytyy ehkä hieman suunnitella, minne kaikkialle ehtisi ja kenen kanssa. Ainakaan tällä reissulla puolet ajasta ei kulu hämmentäville metroasemille eksyessä tai ilmaisen wifin perässä juostessa. Jopa Tanskan kruunu on kaikessa ärsyttävyydessään tuttu kaveri, ja kukkaron pohjalle onkin unohtunut pyörimään tätä kummaa valuuttaa. Majoituspaikka järjestynee aika kätevästi, sillä muutama vaihtariystävä opiskelee yhä Kööpenhaminassa. Heistä eniten olen viestitellyt saksalaisen Tanian ja suomalaisen Riikan kanssa, ja he lupailivat voivansa ehkä majoittaa minua näinkin lyhyellä varoitusajalla.

Jossakin juuri väitettiin, että yhteydenpito vaihtarikavereihin loppuu aika nopeasti vaihdosta palaamisen jälkeen, mutta rohkenen olla eri mieltä. Tietysti puolituttujen kanssa yhteydenpito hiipuu melko äkkiä, mutta eikös niin yleensäkin käy, kun yhdistävä elämäntilanne päättyy? Olen tekstaillut läheisimpien kansainvälisten kavereiden kanssa viikoittain, vaihtanut pitkiä ääniviestejä ja jopa kirjoitellut perinteisiä kirjeitä, enkä aio lopettaa lähitulevaisuudessa.

Jee Kööpenhamina! Eipä tarvitse malttaa odottaa kuin viikko.