Minne katosi päivät

Maanantai 2. helmikuuta. Istun illan viimeisessä pendolinossa matkalla Vaasaan. Internet pätkii, ja suomenkielinen puheensorina kuulostaa hassulta. Seuraavana Tampere, nästa Tammerfors. Vasta eilen pakkasin elämääni pariin valtavaan matkalaukkuun, ja jouduin sanomaan muualle menneille ystäville heipat, tai oikeastaan ”näkemiin”.

Tuntui harvinaisen epätodelliselta, kun en eräänä aamuna enää herännytkään tutusta Kööpenhaminan kodista, vaan ihan muualta: Suomesta! Vähän niin kuin Ihmemaan Liisa, joka palaa normaaliin maailmaan, missä kaikki on yhtä tavallista kuin aina ennenkin. Täälläkin kaikki on päällisin puolin samaa kuin ennen vaihtoon lähtöä, paitsi että Google aukeaa yhä automaattisesti tanskaksi ja Spotify on hieman hämmentynyt. Televisiossa näkyvät tanskalaiset ohjelmat tuntuvat ihanan kotoisilta, kun niitä yrittää ymmärtää ilman tekstityksiä.

Köpiksen pyöräilymaisemia matkalla yliopistolle

 Niin oli koko tammikuu yhtäkkiä mennyttä. Kirjaston seiniä tuijotellessa aika kului juuri niin hitaasti kuin olisi uskonut olevan mahdollista, mutta lukupäivien jälkeen ystävien kanssa vietettyjen Köpis-hetkien aikana kellon viisarit ottivat huiman loppuspurtin. Uusi kämppikseni saattoi ehkä ihmetellä, kun minua ei tammikuussa juurikaan näkynyt kotona. Kavereita oli alkanut lähteä vähän väliä takaisin koteihinsa eri puolille maailmaa, ja kansainvälinen porukkamme tiivistyi entisestään. Luulen, että paljon kuultu klisee hetkessä elämisestä voi tarkoittaa juuri sitä, kun tietää että jokainen hetki kodilta tuntuvassa kaupungissa rakkaiden vaihtariystävien ympäröimänä on yksi viimeisistä pitkään aikaan. Siinä hetkessä olisin voinut pyytää maailmaa seisahtamaan edes hetkeksi.

Emme löytäneetkään peuroja "peurapuisto" Dyrehavenista

Clara tiesi, että pitäisin hänen lempikahvilastaan Søborgissa

Iloisia vaihtareita junassa

Ai niin, ilokseni selvisin viimeisestä tentistä, vaikka ei se miellyttävää ollut. Yleensä puhun mielestäni ihan ymmärrettävää englantia, mutta yritäpä tehdä sama suullisessa (!) tentissä, kun sydän hakkaa miljoonasti, yrität jäsentää mielessä pyörivistä elokuvateorian sivuista järkevää vastausta, ja kokeen valvojat tuijottavat herkeämättä pöydän toisella puolella. ”Short Films: an introduction to writing, directing and producing short films” - hyväksytty! Lyhytelokuvakurssi ei tietenkään ollut ainoa kurssini Kööpenhaminan yliopistossa, mutta tähänastisen opiskeluaikani ehdottomasti mielenkiintoisin ja opettavaisin kurssi sekä varmasti työläimmät 15 opintopistettä. Hieman kiinnostaisi hakea maisteriopintoihin Kööpenhaminaan, jotta voisin jatkaa elokuvaopintoja sivuainetta laajemmaksi kokonaisuudeksi, mutta katsotaan sitten kun "kandidaatin tutkielma" -niminen mörkö on selätetty.

Second hand -shoppailua ja värikkäiden talojen ihastelua kotikulmilla Vesterbrossa

Tanskalaiset pitävät Legoista niin paljon, että niillä saa leikkiä museossakin

Viimeinen ilta espanjalais-saksalais-suomalaisella kokoonpanolla Cafe Retrossa

Juuri ennen kuin jouduin lähtemään lentokentälle, nautimme perinteisesti brunssia

Tämä kirjoitus onkin saanut odottaa julkaisuaan jo pari viikkoa, sillä valokuvien näkeminen on aiheuttanut lähes ylitsepääsemättömän kaipuun takaisin Kööpenhaminan arkeen. Vaan eipä sille mitään voi. Tanskaan sentään pääsee Suomesta helposti, niin kuin myös eurooppalaisten ystävien luokse kyläilemään. Myönnettäköön, että olen jo ehtinyt katsella lentolippujen hintoja takaisin Köpikseen. Olen myös lupaillut kansainvälisille ystäville, että reissaan ensi töikseni (eli kunhan ensin rikastun hieman ja aherran muutamat koulujutut) ainakin Saksaan, Espanjaan ja Tanskaan. Lisäksi olemme jo alkaneet haaveilla muutaman suomalaisen vaihtarikaverin kanssa uusista maailmanvalloituksista.

Vaihtoblogiin pitäisi käsittääkseni kirjoittaa loppufiilistelypostaus tai edes jonkinlainen yhteenveto, ja niin aion tehdäkin, nyt kun arki täällä Vaasassa alkaa taas pikkuhiljaa hahmottua. En myöskään aio lopettaa blogin kirjoittamista lähitulevaisuudessa, vaikka vaihtarielämä toistaiseksi päättyikin. Maailman ihmettely ja kummastelu jatkuvat, joten ei kannata hukata blogin osoitetta yhtään minnekään.

Pullantäyteistä laskiaistiistaita!