Unelmia ja vaihtarihommia

Nyhavn, ihan ilman kuvanmuokkauksia (usko tai älä)

 Saksan-matkan jälkeinen arki täällä Kööpenhaminassa rullaa taas melko lailla normaalisti. Reissukuvat on tyhjennetty kamerasta, yllätysflunssa näyttää hiipumisen merkkejä ja kalenteri on yhtä täynnä kuin aina Suomessakin. Marraskuun harmaudessa päätimme suomalaisten vaihtariystävien Marian ja Riikan kanssa toteuttaa erään pitkäaikaisen unelman. Ostimme eilen lentoliput Islantiin!! Kun muut lähtevät joulukuussa etelään, me lähdemmekin ihastelemaan Islannin ihmeellistä luontoa. Tapani mukaan olen innostuspuuskassani jo kirjoittanut pitkän ”To do in Iceland” -listan sekä islantilaisen musiikin Spotify-soittolistan, johon rakastuin, ja jota aion kuunnella repeatillä kyllästymiseen asti.

Lento Kööpenhaminasta Reykjavikiin oli edullinen, mutta ei täysin ilmainen kuitenkaan (olisipa ollutkin). Onneksi kevyt köyhäily on tehty mukavaksi, jos vain osaa taktikoida ja kaivella internetiä hieman. Kööpenhamina on kaikkea muuta kuin halpa kaupunki, joten tässä parhaiksi havaitut opiskelijabudjetin vinkit:

1) Sunnuntaisin on aina kirpputoreja, eikä mitä tahansa ullakon hajuisia rättimarkkinoita, vaan aidosti tyylikkäiden ja hyväkuntoisten vaatteiden myyntiä puoli-ilmaiseksi, joka viikko! Olisipa Suomessakin näin elävä kirppiskulttuuri, en varmasti ostaisi enää yhtäkään vaatetta uutena.

2) Tiistai-iltaisin tapana on mennä suurella vaihtariporukalla Nørrebron Folkekøkkeniin (en tähän hätään keksi käännöstä suomeksi, mutta englanniksi vastaava kuin 'communal kitchen') syömään vapaaehtoisten valmistamaa vegaanista kotiruokaa. Kahdenkymmenen kruunun eli noin kolmen euron maksu on vapaaehtoinen. Tarjolla on myös kotiin vietäväksi säkkikaupalla leipomosta tuotua tuoretta leipää, jota ei enää seuraavana päivänä voisi laittaa myyntiin.

3) Aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina Nørrebron Cafe Retrossa on suosittu kirjeidenkirjoitusilta. Tarjolla on kukertavia kirjepapereita, tarroja ja jos jonkinlaisia lapsuusvuosien nostalgisia askartelutarvikkeita. Illan aikana kirjoitetut kirjeet ja kortit voi lähettää minne maailman kolkkaan tahansa. Ja ihan ilmaiseksi!

4) Lähestulkoon naapurissani on liikuntakeskus DGI Byen, mistä löytyy myös uimahalli. Uimaan pääsee vain 30 kruunulla, jos menee ennen aamuyhdeksää. Viime viikolla kävin yhtenä aamuna polskimassa kolme tuntia ennen puoltapäivää. Uimarata on ympyrän muotoinen (!) ja sata metriä pitkä, joten lähes huomaamatta tulee uitua pitkiä matkoja. Lisäksi löytyy syvä hyppyallas, vesijumppa-allas, lämmin terapia-allas, poreallas ja lastenallas. Espanjalainen ystäväni Elena pääsi saunaan ensimmäistä kertaa elämässään ja yllättyi. ”It's like meditation!”

5) Käväisin vapaaehtoistöissä CPH:DOX International Documentary Film Festivalilla. Työtehtävät olivat vastuullisia ja kiinnostavia, ja palkkioksi sai lippuja festivaalin elokuviin. Melko lailla win-win.

Hieno leffateatteri Palads

6) Ungdomshusetilla olisi paljon ohjelmaa, ja kaikki on ilmaista. Olen jo pitkään ollut aikeissa mennä englanninkieliseen joogaan, jota olisi tarjolla joka maanantai ja torstai, mutta kummasti aina jokin muu tapahtuma sattuu menemään päällekäin. Ehkä joku päivä uskallan vielä käydä tanskankielisellä kickboxing-tunnillakin.

7) Kaltaiseni internet-salapoliisi tietää myös, että Kööpenhaminassa lähes kaikki museot ovat ilmaisia yhtenä päivänä viikossa. Nikolaj Kunsthal tiistaisin, Ny Carlsberg Glyptotek sunnuntaisin, Statens Museum for Kunst joka päivä.. Kaikkea tekemistä riittäisi, jos vain ei olisi koulua eikä ikävästi läheneviä esseiden palautuspäiviä.

Nikolaj Kunsthal: Pixelade

Nikolaj Kunsthal: Being Human Being

Statens Museum for Kunst: #smkselfie

Botanisk Have

  Kuulin että Suomessa oli lunta. Niin oli muuten täälläkin, ei tosin aitoa. Marraskuun ensimmäisenä perjantaina Tanskassa vietettiin juhlapäivää nimeltä 'J-dag' (tunnetaan myös nimillä 'snefald' ja 'snestorm'). Kadut olivat täynnä innokkaita tanskalaisia, kun Tuborgin julebryg eli jouluolut julkistettiin ja tuotiin keskustan kuppiloihin juhlarekoilla minuutilleen kello 20:59. Joululauluja, eläviä lumiukkoja, tekolunta ja vilkkuvia tonttulakkeja näkyi kaikkialla. Hupaisinta juhlinnasta tekee se, että itse jouluolut pysyy täysin samana vuodesta toiseen, etikettiä myöten. Kuulemma myös pääsiäisolutta juhlitaan samassa mittakaavassa, mutta päivän nimi on silloin 'P-dag'. Hassuja nuo tanskalaiset.

Sieltä se Tuborg julebryg tuodaan joululaulun ja tonttujen tanssin saattelemana

Lumiukkoja!

 Kämppiskin on ehtinyt vaihtua tässä välissä. Ihana uusiseelantilainen vaihtarityttö Remy asui kanssani koko lokakuun, ja kaikki sujui loistavasti. Vuorokausirytmimme, siisteyskäsityksemme ja elämänasenteemme olivat samanlaiset, joten ongelmia ei syntynyt. Vietimme joskus kotipäiviä, jolloin vain höpötimme, paistoimme lettuja ja katsoimme tv:tä. Välillä siivosimme yhdessä, kävimme kaupassa tai menimme ulos syömään, jos kumpaakaan ei huvittanut kokata. Lokakuussa myöhästyin poikkeuksellisen monesti, sillä jumituin eteiseen juttelemaan Remyn kanssa. Molempia harmitti, kun hänen piti muuttaa, mutta onneksi olemme törmänneet jo useammankin kerran muuton jälkeen. Toivoin, että uusiseelantilainen aksentti ehtisi tarttua englantiini, mutta eipä se ihan kuukaudessa ehtinyt.

Remy ja sunnuntain lettukestit

Meatpacking Districtillä eli aivan naapurissa sijaitseva Tommis Burger Joint

Marraskuun ja joulukuun kämppiksenäni asuu tamperelainen vaihtari Henni, joka vaikuttaa myös oikein mukavalta. Meillä on yksi yhteinen vaihtarikurssi ja paljon yhteisiä ystäviä, joita kutsuimme kylään Halloweenina. Kimppa-asuminen on siinä mielessä kivaa, että aina on joku, jolle voi selittää niitä näitä aamuisin keittiössä.

Taisin vähän innostua Halloween-koristeluissa

Halloween-kansaa (Elena, minä, Clara ja Maria)

Vähän Suomi-propagandaa saksalaiselle Tanialle: glögiä ja Muumeja

Hämähäkinseittiä, Riikka ja minä

Syksyn värejä, minä ja Elena

Harmaa sää ja Köpiksen kattoja

Lukiokaverini Ilse oli viime viikonloppuna kylässä. Söimme hyvin ja nautimme Kööpenhaminasta niin paljon, että huomasin kuvanneeni enimmäkseen ruokaa.

Joulu tuli kaupunkiin!

Tässä vielä yksi täydellisimmistä kappaleista vähään aikaan (löytyy tietysti Islanti-soittolistaltani). Iki-ihana Ásgeir olisi ollut keikalla Kööpenhaminassa, ja arvaa kahdesti, harmittaako kun konsertti oli loppuunmyyty..

P.S. Ei huolta, en ole unohtanut Bremenin ja Hampurin matkoista kirjottamista! Yksi syy lisää pysyä kuulolla.