Tiistai 28. lokakuuta. Silmät
suurina katselen maisemia bussin ikkunasta. Kumpuavia peltoja,
muuttolintujen parvia, peritanskalaisia tuulimyllyjä. Aurinko
lämmittää lasin läpi ja pitäisi yrittää nukkua tai opiskella.
Hetkeä myöhemmin kaikki lähtevät bussista ja puhuvat saksaa
käsittämättömän nopeasti – etenemme näköjään osan matkasta
lautalla.
Niin matkasin kahdeksan tunnin bussi-
ja lauttamatkan Köpiksestä Bremeniin. Saksassa odotti iloinen
jälleennäkeminen Vaasasta tutun opiskelukaverini Maijun kanssa. Maiju viettää
vaihtovuottaan Alankomaiden Utrechtissa, ja olimme suunnitelleet yhdessä reissaamista jonnekin päin Eurooppaa. Päätimme, että idea ei saa jäädä vain pohtimisen tasolle, joten klik vaan niin olimmekin jo varanneet bussit, lennot ja majoittumiset parin viikon varoitusajalla.
Ei kovin lokakuisen näköinen bussimaisema
Bremenistä minulla ei ollut juuri
minkäänlaisia odotuksia. Olin toki kaivanut internetin ympäri ja
tehnyt löydöistäni 'to do' -listan niin kuin aina, mutta salaa luulin löytäväni periltä tylsähkön pikkukylän. Olin väärässä. Historiallisten ihanuuksien ja markkinoiden
lisäksi Bremenissä oli oma 'hip area' Viertel, jolla asustimme.
Kotikulmiltamme löytyi keskitetysti viehättäviä kahviloita,
yllättävää graffiti-taidetta ja turhankin koukuttavia käsityö-
sekä second hand -kauppoja. Olihan Bremen Kööpenhaminaan
verrattuna pieni, mutta juuri sopivan kokoinen parissa päivässä
kävellen kierreltäväksi ja kovin valokuvauksellinen pikkukujineen.
Jälkeenpäin luin, että keskustan ostoskadulla (jota budjettisyistä
yritimme vältellä) olisi ollut jopa halpavaatetaivas Primark.
Markkinatunnelmaa torilla
Viertelin pääkatu
Aamukahvilla saksalaisittain
Kävimme teellä vanhassa tuulimyllyssä pahimman sateen aikaan
Schnoorin kujat olivat idyllisiä
Matka jatkui tunnin myöhässä
saapuneella bussilla kohti Hampurin vilinää. Maiju oli selvittänyt
saksalaisia bussiyhteyksiä, ja löytänyt meille viiden euron
hintaiset liput. Linja-autossa oli toimiva wlan ja laajahko
elokuvavalikoima, joten ehdin sopivasti katsoa elokuvan 127 Hours,
saksaksi tietenkin.
Hampuri olikin sitten suurempi kuin
olimme kuvitelleet. Yksi päivä meni kävellen seikkaillessa, mutta
toiselle päivälle ostimme suosiolla metroliput, kun aloimme
hahmottaa kaupungin laajuutta. Ensimmäisen yön nukuimme
hostelli-dormitorion pehmeissä sängyissä, ja toisen yön
sohvasurffasimme niin kuin Bremenissäkin. Tällä kertaa
vieraanvarainen majoittajamme oli saksalainen Stefan, jolla oli
loistava huumorintaju. Tulimme hyvin juttuun hänen kanssaan, ja hän
antoi meille korvaamattomia Hampuri-vinkkejä. Vierashuoneen seiniä
täyttivät Tavastialta ostetut keikkaliput, ja yllätyimme, kun
hyllyltä pilkotti jopa Suomen lippu.
Ideoimallani Hampuri-listalla oli
epärealistinen määrä asioita, mutta olimme supertehokkaita, ja
ehdimme kuin ehdimmekin mielenkiintoisimpiin kohteisiin parin päivän
visiitillämme. Lautan kyydissä koimme satamakaupungin merellisestä
näkökulmasta ja pienoismallinäyttely Miniaturwunderlandissa
ihmettelimme maailmaa lintuperspektiivistä (Suomikin oli edustettuna parilla lumisella mökillä ja Sibelius-monumentilla jäämeren rannalla). Hehkutettu Reeperbahnin
alue tuotti pettymyksen, mutta Schanzenviertel ja Speicherstadt
olivat niin mielettömiä alueita, että Hampuriin on pakko päästä
vielä uudestaan.
Speicherstadtin kanaaleja
Satamamaisemia Elben rannalla
Tuntien kävelyn jälkeen teehetki oli paikallaan
Miniaturwunderlandin pienoismaailmaa liikkuvine autoineen ja vaihtuvine vuorokaudenaikoineen. Siellä vierähti torstai-ilta, sillä näyttely oli auki yhteentoista asti.
Lautta-ajelu oli korvaamaton vinkki, ja kerrankin sää suosi
Kiipesimme kukkulalle, josta näkyi suuri satama kokonaisuudessaan
Talonvaltaajien juttuja
Eikös kahvittelu olekin paras osa matkailussa?
Onnellinen reissaaja löysi Schanzenviertelin alueen
Sininen hetki ja televisiotorni
Hampurista jatkoimme lentäen kotoisaan
Kööpenhaminaan, jossa Maiju viihtyi viikonlopun. Kävimme Nordisk Film -elokuvastudiolla,
brunssilla, shoppailemassa, halloween-juhlissa ja kuvailemassa
syksyistä kaupunkia. Tulipa vihdoin nähtyä se paljon puhuttu
merenneitopatsaskin, jota en jaksanut kuvata. Olihan se tullut
tsekattua jo kesällä 2003 (täytyy lisätä nostalginen turistikuva
kun käyn seuraavan kerran kotikotona).
Jossain tämä kappale kai kuului ensimmäisenä matkapäivänä, sillä koko
reissun ajaksi se jäi mahdottoman sitkeästi molempien päähän soimaan (lähes
turhautumiseen asti). Ja tässä se taas on. Harvinaisen väkevä korvamato tuo Beyoncé.
Nyhavn, ihan ilman kuvanmuokkauksia (usko tai älä)
Saksan-matkan jälkeinen arki täällä
Kööpenhaminassa rullaa taas melko lailla normaalisti. Reissukuvat on
tyhjennetty kamerasta, yllätysflunssa näyttää hiipumisen merkkejä
ja kalenteri on yhtä täynnä kuin aina Suomessakin. Marraskuun
harmaudessa päätimme suomalaisten vaihtariystävien Marian ja
Riikan kanssa toteuttaa erään pitkäaikaisen unelman. Ostimme eilen
lentoliput Islantiin!! Kun muut lähtevät joulukuussa etelään, me
lähdemmekin ihastelemaan Islannin ihmeellistä luontoa. Tapani
mukaan olen innostuspuuskassani jo kirjoittanut pitkän ”To do in
Iceland” -listan sekä islantilaisen musiikin Spotify-soittolistan,
johon rakastuin, ja jota aion kuunnella repeatillä kyllästymiseen
asti.
Lento Kööpenhaminasta Reykjavikiin
oli edullinen, mutta ei täysin ilmainen kuitenkaan (olisipa
ollutkin). Onneksi kevyt köyhäily on tehty mukavaksi, jos vain osaa
taktikoida ja kaivella internetiä hieman. Kööpenhamina on kaikkea
muuta kuin halpa kaupunki, joten tässä parhaiksi havaitut
opiskelijabudjetin vinkit:
1) Sunnuntaisin on aina kirpputoreja, eikä
mitä tahansa ullakon hajuisia rättimarkkinoita, vaan aidosti
tyylikkäiden ja hyväkuntoisten vaatteiden myyntiä
puoli-ilmaiseksi, joka viikko! Olisipa Suomessakin näin elävä
kirppiskulttuuri, en varmasti ostaisi enää yhtäkään vaatetta
uutena.
2) Tiistai-iltaisin tapana on mennä
suurella vaihtariporukalla Nørrebron Folkekøkkeniin (en tähän
hätään keksi käännöstä suomeksi, mutta englanniksi vastaava
kuin 'communal kitchen') syömään vapaaehtoisten valmistamaa
vegaanista kotiruokaa. Kahdenkymmenen kruunun eli noin kolmen
euron maksu on vapaaehtoinen. Tarjolla on myös kotiin vietäväksi
säkkikaupalla leipomosta tuotua tuoretta leipää, jota ei enää
seuraavana päivänä voisi laittaa myyntiin.
3) Aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina
Nørrebron Cafe Retrossa on suosittu kirjeidenkirjoitusilta. Tarjolla
on kukertavia kirjepapereita, tarroja ja jos jonkinlaisia
lapsuusvuosien nostalgisia askartelutarvikkeita. Illan aikana
kirjoitetut kirjeet ja kortit voi lähettää minne maailman kolkkaan
tahansa. Ja ihan ilmaiseksi!
4) Lähestulkoon naapurissani on
liikuntakeskus DGI Byen, mistä löytyy myös uimahalli. Uimaan
pääsee vain 30 kruunulla, jos menee ennen aamuyhdeksää. Viime
viikolla kävin yhtenä aamuna polskimassa kolme tuntia ennen
puoltapäivää. Uimarata on ympyrän muotoinen (!) ja sata metriä
pitkä, joten lähes huomaamatta tulee uitua pitkiä matkoja. Lisäksi
löytyy syvä hyppyallas, vesijumppa-allas, lämmin terapia-allas,
poreallas ja lastenallas. Espanjalainen ystäväni Elena pääsi
saunaan ensimmäistä kertaa elämässään ja yllättyi. ”It's
like meditation!”
5) Käväisin vapaaehtoistöissä CPH:DOX
International Documentary Film Festivalilla. Työtehtävät olivat
vastuullisia ja kiinnostavia, ja palkkioksi sai lippuja festivaalin
elokuviin. Melko lailla win-win.
Hieno leffateatteri Palads
6) Ungdomshusetilla olisi paljon ohjelmaa,
ja kaikki on ilmaista. Olen jo pitkään ollut aikeissa mennä
englanninkieliseen joogaan, jota olisi tarjolla joka maanantai ja
torstai, mutta kummasti aina jokin muu tapahtuma sattuu menemään
päällekäin. Ehkä joku päivä uskallan vielä käydä
tanskankielisellä kickboxing-tunnillakin.
7) Kaltaiseni internet-salapoliisi tietää
myös, että Kööpenhaminassa lähes kaikki museot ovat ilmaisia
yhtenä päivänä viikossa. Nikolaj Kunsthal tiistaisin, Ny
Carlsberg Glyptotek sunnuntaisin, Statens Museum for Kunst joka
päivä.. Kaikkea tekemistä riittäisi, jos vain ei olisi koulua eikä ikävästi läheneviä esseiden palautuspäiviä.
Nikolaj Kunsthal: Pixelade
Nikolaj Kunsthal: Being Human Being
Statens Museum for Kunst: #smkselfie
Botanisk Have
Kuulin että Suomessa oli lunta. Niin
oli muuten täälläkin, ei tosin aitoa. Marraskuun ensimmäisenä
perjantaina Tanskassa vietettiin juhlapäivää nimeltä 'J-dag'
(tunnetaan myös nimillä 'snefald' ja 'snestorm'). Kadut olivat
täynnä innokkaita tanskalaisia, kun Tuborgin julebryg eli jouluolut
julkistettiin ja tuotiin keskustan kuppiloihin juhlarekoilla
minuutilleen kello 20:59. Joululauluja, eläviä lumiukkoja,
tekolunta ja vilkkuvia tonttulakkeja näkyi kaikkialla. Hupaisinta
juhlinnasta tekee se, että itse jouluolut pysyy täysin samana
vuodesta toiseen, etikettiä myöten. Kuulemma myös pääsiäisolutta
juhlitaan samassa mittakaavassa, mutta päivän nimi on silloin
'P-dag'. Hassuja nuo tanskalaiset.
Sieltä se Tuborg julebryg tuodaan joululaulun ja tonttujen tanssin saattelemana
Lumiukkoja!
Kämppiskin on ehtinyt vaihtua tässä välissä. Ihana uusiseelantilainen vaihtarityttö Remy asui kanssani koko lokakuun, ja kaikki sujui loistavasti. Vuorokausirytmimme, siisteyskäsityksemme ja elämänasenteemme olivat samanlaiset, joten ongelmia ei syntynyt. Vietimme joskus kotipäiviä, jolloin vain höpötimme, paistoimme lettuja ja katsoimme tv:tä. Välillä siivosimme yhdessä, kävimme kaupassa tai menimme ulos syömään, jos kumpaakaan ei huvittanut kokata. Lokakuussa myöhästyin poikkeuksellisen monesti, sillä jumituin eteiseen juttelemaan Remyn kanssa. Molempia harmitti, kun hänen piti muuttaa, mutta onneksi olemme törmänneet jo useammankin kerran muuton jälkeen. Toivoin, että uusiseelantilainen aksentti ehtisi tarttua englantiini, mutta eipä se ihan kuukaudessa ehtinyt.
Remy ja sunnuntain lettukestit
Meatpacking Districtillä eli aivan naapurissa sijaitseva Tommis Burger Joint
Marraskuun ja joulukuun kämppiksenäni asuu tamperelainen vaihtari Henni, joka vaikuttaa myös oikein mukavalta. Meillä on yksi yhteinen vaihtarikurssi ja paljon yhteisiä ystäviä, joita kutsuimme kylään Halloweenina. Kimppa-asuminen on siinä mielessä kivaa, että aina on joku, jolle voi selittää niitä näitä aamuisin keittiössä.
Taisin vähän innostua Halloween-koristeluissa
Halloween-kansaa (Elena, minä, Clara ja Maria)
Vähän Suomi-propagandaa saksalaiselle Tanialle: glögiä ja Muumeja
Hämähäkinseittiä, Riikka ja minä
Syksyn värejä, minä ja Elena
Harmaa sää ja Köpiksen kattoja
Lukiokaverini Ilse oli viime viikonloppuna kylässä. Söimme hyvin ja nautimme Kööpenhaminasta niin paljon, että huomasin kuvanneeni enimmäkseen ruokaa.
Joulu tuli kaupunkiin!
Tässä vielä yksi täydellisimmistä kappaleista vähään aikaan (löytyy tietysti Islanti-soittolistaltani). Iki-ihana Ásgeir olisi ollut keikalla Kööpenhaminassa, ja arvaa kahdesti, harmittaako kun konsertti oli loppuunmyyty..
P.S. Ei huolta, en ole unohtanut Bremenin ja Hampurin matkoista kirjottamista! Yksi syy lisää pysyä kuulolla.
Tässähän on ehtinyt
taas vierähtää turhan monta viikkoa edellisestä kirjoituksesta, vaikka
kuinka olen vannonut kirjoittavani blogiin kerran viikossa. Kiireet,
kuten lyhytelokuvamme 'editing period', luennot, vaihtariystävät ja Suomi-ystävien visiitit
ovat kattavasti vieneet vapaa-aikani, mutta onneksi kaverit ja huolestuneet sukulaiset eivät ole antaneet minun unohtaa blogia kiireiden keskellä. Vaihtarin aika kuluu supernopeasti, mikä on kovin harmi, sillä on tämä vaan niin ikimuistoista aikaa. Luvassa suppeat
kohokohdat edellisistä viikoista (epäloogisessa järjestyksessä tietenkin) ja kasa kuvia, ettei tekstini aivan
mammuttipostaukseksi venähdä.
Yritimme HSM-henkistä hyppykuvaa Glænøn tuulisella rannalla.
Pari viikkoa sitten kotiuduin juuri
vaihtareiden mökkiviikonlopulta. Mökkiretki on
tanskalainen fuksisyksyn traditio, ja nyt kv-tuutorit halusivat tarjota
saman ikimuistoisen elämyksen
vaihto-opiskelijoillekin. Sijaintina oli läntinen Seelanti,
Kalundborgin suunnalla sijaitseva kuvauksellinen Glænø (kuvamateriaalia löytyy kamerastani lähes riesaksi asti). Ohjelmassa
oli jatkuvan small talkin, syömisen ja hengailun lisäksi
kaikenlaista mukavaa ryhmäpuuhaa ja joukkuekisailua. Hulluimmat
kävivät uimassa niin kuin aitojen viikinkien kaiketi kuuluukin. Itse jäin
tuulitakkeineni rannalle katselemaan, sillä kyllähän suomalainen
saunan tarvitsee. Voiko mökkiä edes kutsua mökiksi, jos sieltä ei löydy yhtäkään saunaa?
Clara ja "perinteinen tanskalainen keksintö" tikkupulla.
Teimme simpukankeräysretken viereiseen kylään asti Miguelin ja Marian kanssa.
Mielenkiintoista oli huomata, miten
englannin kielen sujuvuus tuntui kehittyvän heti kun puhui ja
ajatteli koko viikonlopun pelkästään englantia. Majoituin
sekahuoneessa viiden ystäväni kanssa, jotka puhuvat äidinkielenään
espanjaa. Ihan pyytämättä he päättivät tsempata koko
viikonlopun jopa keskenäänkin englantia, onnistuneesti. Vain ehkä kaksi kertaa sain muistuttaa lukioaikaisilla espanjan kielen taidoillani, että inglés, por favor. Kaiken kaikkiaan mökkiretki oli niin kiva, että kavereiden kanssa vieläkin muistelemme sitä hymyt huulilla.
Huoneessamme oli kolme kerrossänkyä ja hämähäkit joka nurkassa.
En pudonnut veteen.
Ennen mökkeilyviikonloppua
Vaasa-kaverini Annu oli kyläilemässä luonani. Hän vietti koko
viime lukuvuoden vaihtarina Kööpenhaminassa, joten hän osasi
paikkoihin, joita en itse vielä ollut löytänyt. Kävimme muun muassa Amager strandilla, mistä näimme Ruotsiin asti ja säikähdimme rapuja sekä meduusoja. Perjantai vierähti
Kulturnattenissa eli kööpenhaminalaisessa ”taiteiden yössä”.
Tapahtumia oli illan aikana yli 700 ympäri kaupunkia, joten
valinnanvaraa riitti. Päädyimme lopulta mielenkiintoiselle kierrokselle tanskalaisen
Yleisradion vastineen eli DR:n uutisstudiolle, Danske Industri -talon
ilmaisen suklaan kautta Rundetaarnin observatorioon tarkkailemaan öistä kaupunkia, ihmettelemään oopperataloa sekä Papirøenille istuskelemaan juuri kun katuruokapaikat sulkivat
oviaan.
Annun kanssa lempikahvila Kaffessa.
Öinen Kööpenhamina Rundetaarnista katsottuna.
Jonotuksen jälkeen pääsin lopultakin ihastelemaan täysikuuta.
Amager strand. Sieltä näkyy silta Tanskasta Ruotsiin!
Ihailemani laulaja-lauluntekijä Markus Krunegård oli keikalla
Malmössä, joten Annu, Riikka ja minä lähdimme
lauantaina Ruotsin mantereelle asti kuuntelemaan konserttia. Junamatka oli
edullinen ja helppo ja kesti vain puoli tuntia (!). Keikkaa
ennen kävimme ruotsalaisessa ruokakaupassa hakemassa
välttämättömyyksiä kuten ksylitolpurukumia, tummaa ruisleipää ja
Fazerin salmiakkisuklaata. Löysimme saman kadun varrelta edullisen kebabpaikan,
jossa myytiin ainoastaan kasvisruokaa. En kuulu laisinkaan kebabin ystäviin ja muutenkin meneillään oli lihaton lokakuu, joten paikka yllätti unelmaruoallaan: halloumia ja
hummusta vatsan täydeltä! Myös keikka itsessään oli hyvä, on se Markus Krunegård vaan hieno muusikko. Kaikkien kappaleiden sanoja en osannut, mutta tuli silti hypittyä täysillä tasajalkaa musiikin tahtiin niin kuin hyvillä keikoilla pitääkin. Ilahduttavaa oli myös vaihteeksi osata kieltä (Skånen murre hieman hankaloitti
asiaa), vaikka tanskankieliset kuulutukset junassa tuntuivatkin mukavan kotoisilta turhankin tutun ruotsin jälkeen.
Keikkatunnelmaa.
Kööpenhamina on niin helposti ja suhteellisen edullisesti saavutettavissa, että olen saanut vieraikseni enemmänkin ystäviä Suomesta. Ensin Ninni vietti luonani yhden spontaanin ja aurinkoisen viikonlopun lokakuun alussa. Söimme brunssia, vietimme päivän eläintarhassa ja kiertelimme kaupungin katuja. Annun vierailun jälkeen lokakuun lopulla kylään tulivat Vaasa-ystäväni Tia ja Hanna, joiden kanssa kiersimme neljä päivää ihania kahviloita, ravintoloita, maisemia ja kauppoja. Olin hieman flunssainen vilpoisan mökkeilyn jälkeen, ja pari kertaa täytyi käydä yliopistolla jatkamassa lyhytelokuvan editointia, mutta sehän ei menoa haitannut. Löysimme monia uusia paikkoja, joiden olemassaolosta en ollut edes tiennyt.
Ninnin, Vesan ja Marian kanssa Kööpenhaminan eläintarhassa.
Syksyn värejä Christianshavnin kanaalin varrella.
Hanna ja Tia, joiden kanssa löysimme parikin uutta kahvilaa.
Järvillä kuvailemassa joutsenia.
Pihla oli äitinsä kanssa Kööpenhaminassa ja tuli yllätysvierailulle.
Pidimme Meksiko-illan vaihtarikavereiden kanssa. Anicka osasi tehdä mielettömän hyvää guacamolea!
"Not to spoil the ending for you but everything is going to be okay."
Seuraavassa postauksessa aion kertoa reissustani Saksaan ja sitten niitä ihan todellisia Köpis-kuulumisia sekä -tunnelmia. Kuvapläjäysten kera, kuinkas muutenkaan. Pysykää kuulolla!
Tähän loppuun vielä suosikkibiisini Krunegårdilta, vaikka ei olekaan aivan herran uusinta tuotantoa. Tämä on yksi kappaleista, joita kuuntelemalla silloin abikeväänä korvasin lukemisen ruotsin ylioppilaskirjoituksiin.