Sakset sanoi niks ja naks

Jo ennen Köpikseen lähtöä olin päättänyt, että kävisin pitkästä aikaa kampaajalla vaihtoni aikana. Tiesin, mille kampaajalle ehdottomasti haluaisin, sillä olin huomannut yhden poikkeuksellisen mielenkiintoisen liikkeen Nørrebrossa. Olin säästellyt hiusten leikkuuta viimeisille Köpis-viikoille, ja niinpä kävin pätkäisemässä tukkani vasta tänään aamulla. Hurjaa, hiukseni ovat viimeksi olleet näin lyhyet ehkä viisitoista vuotta sitten!

Coolein kampaaja, jolla olen käynyt

Kampaamon nimi on Ruben og Bobby, eikä se ole mikä tahansa tavanomainen hiussalonki. Ruben og Bobby myös myy retropelejä ja niihin liittyvää keräilytavaraa. Sillä aikaa kun Bobby laittoi hiuksiani uuteen uskoon ja vinkkasi mielenkiintoisista keikoista Köpiksessä, pääsin pelaamaan retro-Turtlesia. Ennätyspisteillä olisi saanut hiustenleikkauksen puoleen hintaan, mutta luulen että tein pikemminkin uuden huonous-ennätyksen. Ei se mitään, jonkunhan sekin on tehtävä.

Paljon mielenkiintoista pikkusälää kampaajalla

Kuvatodiste eli pakollinen 'uudet hiukset' -selfie.

Viime viikko meni kirjastossa muumioituessa, mutta onneksi viikonloppu oli mitä ihanin. Ehdin pitkästä aikaa puuhaamaan kaikkea mukavaa kavereiden kanssa. Pariin vapaapäivään mahtui piknik puumajassa, päivällisjuhlat, luonnontieteellinen museo, kahvittelu ja uusi mukava kämppis.

Tammikuisella puumajapiknikillä (eväät on jo syöty)

Saksalais-tsekkiläis-suomalainen päivällinen

Misty-dinosaurusta moikkaamassa

Lasten osastolla kehotettiin koskemaan eläinten turkkeja

Arkinen kirjastoelämä on ollut rankkaa, mutta lyhytelokuvakurssin kokeeseen pänttääminen etenee pikkuhiljaa. Onneksi aihe on mielenkiintoisempi kuin koskaan, joten 900 sivua ei tunnu niin tuskalliselta kuin voisi. Valitsemani kirjat käsittelevät sound designin, elokuvaleikkauksen, kerronnan ja luovan kirjoittamisen teorioita. Olen oppinut myös "hyödyllisiä" faktoja, joilla voi päteä aina tilaisuuden tullen. Kuten sen, että Obi-Wan Kenobin valomiekka soi C-duurissa.

Cafe Parterressa ovat opiskelupuitteet kohdillaan

Viereisen pöydän porukka oli jättänyt minulle ja Riikalle evästä kirjastossa

Ilokseni keskustassa on monia edullisia (sekä vähemmän edullisia) lounaita, joille voi kätevästi mennä ruokatauolle kaverin kanssa. Lukupäivän jälkeen ei usein jaksaisi enää lähteä minnekään, mutta jaksamisen todennäköisyys on suurempi jos välissä ei käy kotona. Esimerkiksi viime maanantaina olin kavereiden kanssa kuuntelemassa jazzia ja tiistaina jokaviikkoisessa communal kitchenissä. Edeltävällä viikolla seikkailtiin kaupungin tuntemattomiin kolkkiin, ihmeteltiin Tivolin ilotulitusfestivaalin pauketta ja vietettiin saksalaisen Monan syntymäpäivää.

Vapaapäivän ulkoilua

Viikko ennen kuin espanjalainen Maria lähti kotiin

"Not all those who wander are lost."

Nyt pitäisi vielä nauttia täysillä ihanasta Kööpenhaminasta, ja opiskella sen verran, että suullisesta tentistä pääsee läpi. Tapani mukaan tein taas listan paikoista, joissa haluaisin käydä ennen parin viikon päästä koittavaa lähtöä. Hyvästeissä olen niin huono, että vaihtarikavereita täytyy nähdä mahdollisimman monta kertaa vielä ennen lähtöä. Enköhän siis pysy aika kiireisenä seuraavat viikot.

Olen muistaakseni aikaisemminkin linkittänyt The Eclectic Monikerin musiikkia tänne blogiin, mutta nyt siihen on erityinen syy. Nørreportin asemalla vietettiin ikuisuuksia kestäneen remontin jälkeisiä avajaisia (Ny Nørreport), ja olin tietysti paikalla kun The Eclectic Moniker soitti ulkoilmakeikan, vieläpä ilmaisen. Ihmiset tanssivat iloisina musiikin tahtiin tammikuisesta myrskystä huolimatta. Tästä aurinkoenergiaa Suomeenkin:

// Muokattu ke 21. tammikuuta:
Ostin juuri lentolipun takaisin Suomeen (olinhan sitä jo jonkin aikaa pitkittänytkin), paluupäiväni tulee olemaan ensimmäinen helmikuuta. Näkyillään pian, kaverit!