Sakset sanoi niks ja naks

Jo ennen Köpikseen lähtöä olin päättänyt, että kävisin pitkästä aikaa kampaajalla vaihtoni aikana. Tiesin, mille kampaajalle ehdottomasti haluaisin, sillä olin huomannut yhden poikkeuksellisen mielenkiintoisen liikkeen Nørrebrossa. Olin säästellyt hiusten leikkuuta viimeisille Köpis-viikoille, ja niinpä kävin pätkäisemässä tukkani vasta tänään aamulla. Hurjaa, hiukseni ovat viimeksi olleet näin lyhyet ehkä viisitoista vuotta sitten!

Coolein kampaaja, jolla olen käynyt

Kampaamon nimi on Ruben og Bobby, eikä se ole mikä tahansa tavanomainen hiussalonki. Ruben og Bobby myös myy retropelejä ja niihin liittyvää keräilytavaraa. Sillä aikaa kun Bobby laittoi hiuksiani uuteen uskoon ja vinkkasi mielenkiintoisista keikoista Köpiksessä, pääsin pelaamaan retro-Turtlesia. Ennätyspisteillä olisi saanut hiustenleikkauksen puoleen hintaan, mutta luulen että tein pikemminkin uuden huonous-ennätyksen. Ei se mitään, jonkunhan sekin on tehtävä.

Paljon mielenkiintoista pikkusälää kampaajalla

Kuvatodiste eli pakollinen 'uudet hiukset' -selfie.

Viime viikko meni kirjastossa muumioituessa, mutta onneksi viikonloppu oli mitä ihanin. Ehdin pitkästä aikaa puuhaamaan kaikkea mukavaa kavereiden kanssa. Pariin vapaapäivään mahtui piknik puumajassa, päivällisjuhlat, luonnontieteellinen museo, kahvittelu ja uusi mukava kämppis.

Tammikuisella puumajapiknikillä (eväät on jo syöty)

Saksalais-tsekkiläis-suomalainen päivällinen

Misty-dinosaurusta moikkaamassa

Lasten osastolla kehotettiin koskemaan eläinten turkkeja

Arkinen kirjastoelämä on ollut rankkaa, mutta lyhytelokuvakurssin kokeeseen pänttääminen etenee pikkuhiljaa. Onneksi aihe on mielenkiintoisempi kuin koskaan, joten 900 sivua ei tunnu niin tuskalliselta kuin voisi. Valitsemani kirjat käsittelevät sound designin, elokuvaleikkauksen, kerronnan ja luovan kirjoittamisen teorioita. Olen oppinut myös "hyödyllisiä" faktoja, joilla voi päteä aina tilaisuuden tullen. Kuten sen, että Obi-Wan Kenobin valomiekka soi C-duurissa.

Cafe Parterressa ovat opiskelupuitteet kohdillaan

Viereisen pöydän porukka oli jättänyt minulle ja Riikalle evästä kirjastossa

Ilokseni keskustassa on monia edullisia (sekä vähemmän edullisia) lounaita, joille voi kätevästi mennä ruokatauolle kaverin kanssa. Lukupäivän jälkeen ei usein jaksaisi enää lähteä minnekään, mutta jaksamisen todennäköisyys on suurempi jos välissä ei käy kotona. Esimerkiksi viime maanantaina olin kavereiden kanssa kuuntelemassa jazzia ja tiistaina jokaviikkoisessa communal kitchenissä. Edeltävällä viikolla seikkailtiin kaupungin tuntemattomiin kolkkiin, ihmeteltiin Tivolin ilotulitusfestivaalin pauketta ja vietettiin saksalaisen Monan syntymäpäivää.

Vapaapäivän ulkoilua

Viikko ennen kuin espanjalainen Maria lähti kotiin

"Not all those who wander are lost."

Nyt pitäisi vielä nauttia täysillä ihanasta Kööpenhaminasta, ja opiskella sen verran, että suullisesta tentistä pääsee läpi. Tapani mukaan tein taas listan paikoista, joissa haluaisin käydä ennen parin viikon päästä koittavaa lähtöä. Hyvästeissä olen niin huono, että vaihtarikavereita täytyy nähdä mahdollisimman monta kertaa vielä ennen lähtöä. Enköhän siis pysy aika kiireisenä seuraavat viikot.

Olen muistaakseni aikaisemminkin linkittänyt The Eclectic Monikerin musiikkia tänne blogiin, mutta nyt siihen on erityinen syy. Nørreportin asemalla vietettiin ikuisuuksia kestäneen remontin jälkeisiä avajaisia (Ny Nørreport), ja olin tietysti paikalla kun The Eclectic Moniker soitti ulkoilmakeikan, vieläpä ilmaisen. Ihmiset tanssivat iloisina musiikin tahtiin tammikuisesta myrskystä huolimatta. Tästä aurinkoenergiaa Suomeenkin:

// Muokattu ke 21. tammikuuta:
Ostin juuri lentolipun takaisin Suomeen (olinhan sitä jo jonkin aikaa pitkittänytkin), paluupäiväni tulee olemaan ensimmäinen helmikuuta. Näkyillään pian, kaverit!

On niitä jotka jäävät

Joulu oli, joulu meni, ja vuosikin ehti taas vaihtua. Blogihiljaisuuden aikana kyseltiin, joko lopetin blogin ja muutinko takaisin Suomeen. Vastaus molempiin kysymyksiin on ei.

Joulunalusajaksi juurruin enimmäkseen tietokoneen äärelle sekä yliopiston editointiluokkaan, sillä 'eksamensperiod' on aivan nurkan takana. Hommia ei ole ollut mitenkään aivan vaatimattomasti, nimittäin kasaan piti saada vielä yksi lyhytelokuva (emme olleet tyytyväisiä ensimmäiseen tekeleeseen, joten teimme vielä toisen leffan) sekä akateemisia esseitä sivumäärältään kandidaatintutkielman verran. Tammikuun loppuun mennessä pitäisi päntätä reilut 900 sivua elokuvateoriaa suullista tenttiä varten.

Opiskelupuitteet kotona

Joulupakkaamisen ihmeitä: bagception

Ensimmäistä kertaa elämässäni en omistanut laisinkaan joulukalenteria. En suklaakalenteria enkä kuvakalenteria, en yhden yhtäkään! Näkyihän niitä Kööpenhaminan kaupoissa joskus ennen Halloweenia, mutta kun joulukuun ensimmäisenä päivänä olisin halunnut ostaa joulukalenterin, niin eipä onnistunut. Siispä ostin ja söin hinnalla pilatun tanskalaisen konvehtirasian. Eihän se ollut ollenkaan sama asia kuin joulukalenteri.

Joulukuussa ehdin vihdoin toteuttaa unelmani Islannin-matkasta, täytin vuosia vaihtarikavereiden yllättämänä, ja käväisin viettämässä joulua perheen ja kavereiden luona Suomessa, missä vesi maistui kirpeältä, tuntemattomat puhuivat tuttua kieltä ja huoneeni sisustus oli saanut varastomaisia piirteitä. Ruokakaupassa ei myyty viiniä, mutta kermaviiliä ja xylitol-purkkaa sieltä sai. Normaalilla rahalla eli euroilla, jes! Valkoinen joulu tuli kuin tilauksesta, ja joulupöydässä istuskelun ja lautapelien jälkeen pääsin viilettämään laskettelurinteeseen ja pulkkamäkeen. Kiva joululoma olikin, kiitos kaikille ketkä olivat osana sitä.

Ihana Suomen talvi

Tuomaan markkinoilla lumisessa Helsingissä

Jouluvalmisteluja

Pienen ihmisen iloja

Tanskalaisetkin osaavat viettää joulua, mutta suomalaisen näkökulmasta he tekevät sen monelta osin väärin. Piparkakkutaikinasta puuttuvat mausteet, glögi maistuu oudolta, uuninkestävää luumuhilloa ei myydä kaupassa ja riisipuuro hukutetaan esanssiseen kirsikkakiisseliin.

Ylenpalttinen joulufiilistely tanskalaisilla on kuitenkin hallinnassa. Tuulesta ja sateesta huolimatta kävelykatu Strøget täyttyy joululauluja laulavista kuoroista ja jokaisen kaupunginosan pääkatuja koristavat historialliset jouluvalot (jotka harmillisesti otettiin pois heti joulun jälkeen). Ilokseni tunnelmallisia joulumarkkinoita Kööpenhaminasta löytyy enemmän kuin mitä kalenteriin mahtuu. Joulukorttien ja -koristeiden askartelu vaikuttaa olevan suuri juttu, tai ainakin meille vaihtareille sateli joulun aikoihin kutsuja kaikenlaisiin näpertelyiltoihin. Ensimmäisenä adventtina myös naapurustossani vietettiin joulun alkua. Sisäpihalle kannettiin pieni joulukuusi, ja siihen sytytettiin iltapäivällä valot joululaulujen säestyksellä. Naapurit olivat kokoontuneet pihalle viettämään iltaa glögimukit kourassa.

Lukukauden päätösjuhla yliopistolla, lautasella jouluherkku "æbleskiver"

Tunnelmalliset joulumarkkinat Nørrebrossa

Palasin Köpikseen juuri sopivasti uuden vuoden hulinoihin ja ehdin nähdä tanskalaista ensilunta. Ystäväni Iina tuli jo toistamiseen vierailemaan Kööpenhaminassa. Katsoimme televisiosta kuningattaren uudenvuodenpuheen, ja ilahduin kun huomasin ymmärtäväni juuri tarpeeksi tanskaa. Vuosi vaihtui kavereiden ympäröimänä espanjalaista perinnettä noudattaen, eli jokaisena keskiyön kellonlyöntinä täytyi syödä yksi viinirypäle. Keskiyön aikaan kiiruhdimme suu täynnä rypäleitä Dronning Louises Bro -sillalle, missä ihmiset tanssivat kadulla ja hurja määrä raketteja singahteli järvien yllä. Tanskalaiset ovat vähän turhan innoissaan ilotulituksista, sillä raketteja on paukkunut vieläkin vähän väliä.

Kuningatar Margrethen juhlapuhe televisiossa

Nørrebron neonvalot ovat aina yhtä kuvauksellisia

Dronning Louises Bro keskiyöllä

 Köpikseen yhtä matkaa kanssani saapunut Maria lensi täältä tänään takaisin Vaasan arkeen. Itselläni on onneksi vielä koko alkanut kuukausi aikaa nauttia vaihtarielämästä (ja lukea ne suullisessa tentissä osattavat 900 sivua, krhm). On silti mahdottoman haikeaa, kun kaverit alkavat vähitellen palata takaisin koteihinsa eri puolille maailmaa, eikä voi olla täysin varma kenet vielä tapaa uudelleen. Toisaalta jotkut taas saavat nauttia Kööpenhaminasta vielä toiset puoli vuotta, heitä kadehdin. Onko pakko lähteä jos ei halua?

 

Saksalaista Taniaa on nyt jo ikävä

Espanjalaiset ystäväni Elena ja Miguel

Viimeisiä nykyisen suomivaihtariporukan illallisia viedään

”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.” - Nuuskamuikkunen

Hyggeligt nytår! Seuraavaksi kirjoittelen blogiin Islannin-reissusta ja Köpiksen turistijutuista.