Omituisten tanskalaisten kerho

Se on virallista: olen kööpenhaminalainen. Kaiken säätämisen ja jonottelun jälkeen minulla on ihka oma CPR-numero eli paikallinen sosiaaliturvatunnus, huraa!

Kuluneella viikolla ostin lopultakin käytetyn mummopyörän, mikä on tehnyt liikkumisesta helpompaa ja nopeampaa – yhtäkkiä kaupunki ei enää tunnukaan niin suurelta. Mutta eipä kartan lukeminenkaan ole toivottomaan suuntavaistooni auttanut, sillä vieläkin onnistun eksymään noin joka toinen päivä, kuitenkin aina vaan harvemmin.

Pyöräilykartta auttoi alkuun

Jos jokin on pyöräilyn luvattu kaupunki, niin Kööpenhamina. Kaupunkilaiset polkevat töihin siisteissä puvuissaan ja juhliin hurjimmissakin piikkikoroissaan kuulemma ympäri vuoden. Suosittuja ovat myös Christiania Bikes -pyörät, joiden kärryssä voi ilmeisen kätevästi kuljettaa lapsia tai tavaroita.

Pyöräilykulttuuri Tanskassa on ihan omansa. Onneksi meillä oli orientaatioviikolla tuiki tärkeä luento siitäkin. Kaksipyöräisten kaistalla (bussikaistan ja jalkakäytävän välissä) liikutaan autoilijoiden säännöillä, mutta koska fillareissa harvemmin on jarruvaloa tai vilkkua, täytyy aikomukset osoittaa kanssapyöräilijöille käsiä huitomalla (ei kuitenkaan liian suurieleisesti, paitsi jos on Jyllannista kotoisin). Ruuhka-aikana tämä tuntuu hieman kaoottiselta, mutta ainakin voi tuntea olevansa paikallinen, kun viilettää yliopistolle osana pyöräilijöiden katkeamatonta letkaa. Ne, jotka eivät osoita aikomuksiaan liikenteessä, saavat nopeasti osakseen vihaisia katseita tai huutoja. Kypäräpakkoa ei kumma kyllä ole, mutta etu- ja takavalo on oltava päällä hämärän jälkeen.

Auringonlasku Christianshavnissa

Arkea on tullut vietettyä suureksi osaksi yliopistolla (mitäs valitsin tuplamäärän kursseja), mutta se ei haittaa, sillä luennot ovat mielenkiintoisia, ihmiset ovat mukavia ja Kööpenhaminan yliopiston eteläkampus on ihan mieletön. Tutuksi tulleen Media Departmentin naapurista löytyy Music Department, missä sijaitsee musisointiin tarkoitettuja huoneita. Musiikkihuoneet ovat äänieristettyjä ja niistä löytyy flyygelit, pianot, keyboardit, bändisoittimet ja kuuleman mukaan viulukin. Huoneita on niin monta että usein soittelemaan pääsee silloin kuin haluaa, vaikka ei olisikaan varannut aikaa etukäteen. Mikä olisikaan rentouttavampaa kuin laatuaika flyygelin kanssa luentojen välissä. Eivät ehkä ihan kokonaan pääse kuihtumaan taidot, vaikkei Köpiksen asunnossani olekaan kosketinsoitinta.

Jalkapallopelit ovat suuressa suosiossa yliopistolla

Kukkasia yliopiston kattoterassilla

Kaveriporukan traditioksi on jo muodostunut täydellinen sunnuntaipäivä: kirpputorien kiertelyä ja ihana brunssi aina uudessa paikassa. Kyllä kelpaa, vaikka ei se ihan ilmaista olekaan. Sunnuntai on sentään vain kerran viikossa. Sisustusintoilijana oli luonnollisestikin tehtävä pyhiinvaellukset kirpputorien lisäksi Ikeaan ja H&M Homeen, ja syystä: mummolatyyliin alunperin sisustettu asuntoni alkaa pienen tuunauksen jälkeen vihdoinkin näyttää tyylikkäältä kodilta. Kuvia kodista ja sisustuksesta on luvassa sitten myöhemmin, kun kaikki on valmista. Vielä puuttuu nimittäin ainakin pari julistetta ja tyynyjä.

Café N:ssä brunssilla

Rita Blås Lopper -kirpputori

The Laundromat Cafén suuri brunssi

Kirpputori Islands Bryggellä

Yksi viikon kohokohdista oli ehdottomasti SMK Fridays -niminen tapahtuma eli perjantai-ilta taidemuseolla (Statens Museum for Kunst, National Gallery of Denmark). Taidenäyttelyt olivat ilmaisia ja auki myöhään, DJ soitti hyvää musiikkia ja ihmiset katsoivat taide-elokuvia olutlasi kourassa tai pitivät piknikkiä museon nurmikolla. Ei tällaista ihan heti Suomessa tapahtuisi. Onneksi tapahtuma on kerran kuukaudessa, sillä kaikkia näyttelyitä ei millään olisi ehtinyt kiertää yhdessä illassa. Avajaisiaan viettänyt Biography-näyttely oli erityisen hieno, suosittelen. Suomalainen vaihtarikaveri Riikka mainitsee myös taideiltamme omassa blogissaan http://riikkaogkobenhavn.blogspot.fi/.

Joku ei osannut tarkentaa kamerallani

Museossa oli rento tunnelma

Kameran muistikortille (sekä Instagramin bittiavaruuteen) on taas päässyt kertymään liiaksikin kuvia. Tässä muutama otos:

Laiskojen päivien pelastus on halpa ja hyvä Madglad

Voin ihastella Tivolin jokalauantaisia ilotulituksia keittiön ikkunasta

Vi ♥ Vesterbro

Meatpacking Districtin Jolene

Wheel of Happiness oli nimensä veroinen

Onnittelut, jos jaksoit lukea. Toivottavasti Suomeenkin kuuluu hyvää! Kiva biisi vielä tähän loppuun, musiikkivideon alussa ja lopussa taustalla näkyy Kööpenhaminaa.

Such hjem much hygge

Kaikkien asuntokoettelemusten jälkeen voin ilolla todeta, että minulla on ihan oikea kämppä! Ah tätä helpotusta! Palataanpa hetkeksi muistelemaan, miten monen mutkan kautta tähän ilon hetkeen päädyttiin.

Ensimmäiset puolitoista viikkoa sohvasurffasin tanskalaisen Veran luona Nørrebron ja Frederiksbergin rajamailla, jonka jälkeen asustin viikon ajan Nørrebron perukoilla suomalaisten opiskelijoiden Tytin ja Joelin kanssa. Joku kaverini kuvaili asuinaluetta sanalla ghetto, ja kuulin myös huhua, että kyseiset kadut ovat erityisen tunnettuja rikollisuudesta. Itse kuitenkin pidin aluetta ihan kelpo paikkana: lähellä oli Candy Megastore (aukioloajat 11-02, mutta jossa en kuitenkaan ehtinyt käydä), postitoimisto, second hand -kauppoja (!), useita ruokakauppoja, leipomo ja hyvät bussi- ja junayhteydet. Pidän myös katutaiteen valokuvaamisesta, ja Nørrebrosta taidetta ei tarvinut kaukaa etsiä. Kaksikerroksinen väliaikaisasunto oli aivan mieletön, vaikka asuinkin ihan vain olohuoneen sohvalla. Huonekalut ja kaikki pinnat olivat uudenkiiltäviä ja tyylikkäitä ja talossamme oli huikea kattoterassi. Sisustukseen oli panostettu, ja löytyipä design-lamppujen vierestä nurkasta pari hassua valomiekka-valaisintakin.

Viisauksia matkalla yliopistolle

Olohuonevaltakuntani väliaikaisessa kämpässä

Pizzalounas kattoterassilla

 Kiitos pitkäaikaisen asunnon löytämisestä kuuluu sohvasurffaus-emännälleni Veralle. Hänen isänsä ystävän lapsenlapsi Kristine oli spontaanisti lähdössä Pariisiin loppuvuodeksi, joten hän etsi pikaisesti alivuokralaista kalustettuun asuntoonsa. Laitoin Kristinelle viestiä ja pian meninkin jo käymään asunnolla. Tulimme hyvin juttuun ja loppuillan hypähtelin onnesta kun asunto-ongelma oli viimeinkin ratkennut.

Uusi kotini on kahdesta erillisestä huoneesta koostuva kaksio, joka sijaitsee keskustan tuntumassa Vesterbron kaupunginosassa, ihan päärautatieaseman lähellä. Viereisessä korttelissa on trendikäs Meatpacking District, jossa paikalliset hipsterit käyvät syömässä, kahvilla ja viettämässä iltaa. Loistava sijainti siis, tykkään! Hinta on tietysti sen mukainen, mutta ei voi mitään.

Kaksion toisessa (pienemmässä) huoneessa asustaa milloin kukakin, sillä Kristine vuokraa toista huonetta airbnb-sivuston kautta. Maanantaihin asti kämppikseni on New Yorkista kotoisin oleva mukava arkkitehtiopiskelija, hänen jälkeensä pari viikkoa joku muu ja sitten kuukauden ajan vielä yksi matkaaja, kaikki naispuolisia ja luotettavan oloisia. Ihan kivaa tutustua kansainvälisiin ihmisiin muuallakin kuin vaihtaripiireissä ja päästä esittelemään kaupunkia uusille köpisläisille.

Keittiönäkymä

Huone ennen sisustusurakkaa ja sängyn roudaamista

Short Films -kurssilla meillä oli juuri intensiivinen introduction week, jolla teimme lyhytelokuvan viiden hengen ryhmissä. Käsikirjoitimme, kuvasimme ja editoimme elokuvamme valmiiksi viidessä päivässä klo 9-17. Aika rankka viikko, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja opettavaisempi. Itse ainakin olin super-innostunut kun pääsimme alusta alkaen oppimaan käytännössä. Teoriaopetus tulee sitten myöhemmin, jonka päätteeksi aherramme varsinaisen lyhytelokuvaproduktiomme valmiiksi kuukauden aikana pienryhmissä ja teemme tentin. Onhan siinä tosiaan sen 15 opintopisteen edestä hommaa, mutta onneksi tähän kurssiin riittää motivaatiota. Varsinainen masterpiece on luvassa sitten joskus elokuussa, mutta sitä odotellessa myös introduction weekin harjoitustyömme löytyy youtubesta, katso toki ja laita äänet lujalle: https://www.youtube.com/watch?v=1VrGxXbaop4

Pari kassillista ammattimaisia kameratarvikkeita, mikrofoneja, valoja ja muuta tarpeellista

Suosikkihommiani olivat mikrofonin pitely ja kuvaaminen

On tässä viime aikoina muutakin ehtinyt tehdä kuin tuskailla asuntopulman kanssa ja kuvata lyhytelokuvaa. Viimeisenä sohvasurffauspäivänä olimme Veran kanssa kolme tuntia tv-haastattelussa paikalliselle YLE:n vastineelle, sillä he tekivät juttua asunto-ongelmasta ja halusivat näkökulman 'couch surfingista'. Sain muun muassa laittaa sukat jalkaan kolmesti, avata kengännauhoja varmaan neljä kertaa ja small talkata englanniksi samalla kun esitin juovani teetä. Ihan hauskaahan se oli nähdä kameratyö tästäkin näkökulmasta. Keskiviikkona 17.9. kyseinen pätkä sitten tulee televisiosta, ei onneksi kuitenkaan Suomessa asti.

Glasgowssa opiskeleva Espoo-kaverini Tuula ilahdutti vierailemalla Kööpenhaminassa reilausmatkallaan. Kävimme tietysti Tivolissa ja innostuin kuvailemaan iltavalaistusta.

Tuula ja Tivolin valot

 Loppuun vielä Vesterbro-teemainen biisi, vaikka video onkin omituinen:

Muu maa pensasmustikka

Jälleen yksi blogikirjoitus, jonka kirjoitin jo noin viikko sitten mutta pääsin julkaisemaan vasta nyt kun raahauduin internetkahvilaan:

Rakastan ruokakaupoissa kiertelyä ulkomailla. Kaupan valikoima ja hinnat paljastavat nimittäin yllättävän paljon maan kulttuurista ja ihmisten tottumuksista. Vaikka Tanska on melko lähellä Suomea niin maantieteellisesti kuin kulttuurillisestikin, olen bongannut joitakin eroavaisuuksia tutkimusretkilläni kaupungin ruokakaupoissa. Kaikki on melko hintavaa, paitsi olut ja viini. Tuoreet pensasmustikat, näkkileipä, kalatuotteet ja majoneesipohjaiset salaatit vaikuttavat olevan hyvinkin pop täällä päin. Luomu- yms ekotuotteita löytyy paljon suurempi valikoima kuin Suomessa, mikä on mielestäni kivaa. Islantilainen rahkavalmiste skyr on erityisen suuressa suosiossa, ja siitä löytyy erikoisia makuvaihtoehtoja ja useaa eri merkkiä. Näistä minulla ei ole kuvamateriaalia, vaikka turistivaikutelmaa kieltämättä täydentäisi salamavalon väläyttely lähikaupassa.

Aurinkoinen päivä ja aurinkoisia taloja

Takana on kaksi viikkoa elämää Kööpenhaminassa, joten olen ehtinyt tehdä rutkasti muutakin kuin ihmetellä kauppojen hyllyjä. Yhä jatkuvien internet-ongelmieni takia en ole harmikseni voinut päivittää blogiin tuoreimpia kuulumisia, ja puhelin-yhteydenpitokin takkuaa kun akku on jatkuvasti tyhjä tai uhkaavasti tyhjenemään päin. Ensimmäiseen viikkooni mahtui käsittämättömän paljon uusia kasvoja, nimiä ja kansallisuuksia (suomivaihtarikavereita unohtamatta). Uusia kavereita tuli hankittua erityisesti torstaina vietetyssä orientaatiopäivässä ja International Dinner -päivällisillä. Äänikin lähti flunssan matkaan, kun tuli puhuttua poikkeuksellisen paljon.

Piknikväen suosima Kongens Have

Orientaatiopäivän kampusesittelystä jäi päällimmäisenä mieleen, että joka toinen huone oli 'friday bar' ja joka toinen puolestaan kirjasto. Me humanistit aherramme eteläkampuksen (søndre kampus) moderneissa lasiseinäisissä kerrostaloissa, joiden keskeltä virtaa jokin pikkukanaalin näköinen. Hauska yksityisköhta: kampukseta voi vuokrata kajakin ja meloa yliopiston alueella, ehdoton juttu 'to do' -listalleni. Perjantaisessa Matriculation Ceremony:ssa pääsimme kättelemään yliopiston rehtoria ja kulkemaan arvokkaan päärakennuksen läpi ilmaisten hot dogien luokse sisäpihalle. Päärakennus se vasta hieno onkin, olen melko varma että Tylypahka sijaitsee sittenkin täällä.

Päärakennuksen kirjastoa

Matriculation Ceremonyn jälkeen Studenterhusetilla

Olen myös viettänyt paljon aikaa harhaillen ja eksyen niin kuin uudessa kaupungissa kaiketi kuuluukin. Toivotonta suuntavaistoani ei myöskään helpottanut loppuviikon myrskystä johtunut tulviminen, joka aiheutti ongelmia julkisessa liikenteessä. Metro ja muutamat junat eivät kulkeneet ja korvaavat bussit olivat myöhässä sekä mahdottoman täynnä, mikä on kuulemma aika tavallista täällä. Mutta ei se mitään, sillä kiertoteiden kulkeminen on parasta sightseeingia – joka kerta olen kuitenkin löytänyt perille! Kaikenlaisia kivoja menoja tässä on ehtinytkin olla, kuvat kertokoon lisää.

Kööpenhaminan yliopistokin oli marssimassa tasa-arvon puolesta Copenhagen Pridessa

Saimme T-paidat, joissa luki yliopiston uusi väliaikainen nimi: Diversity of Copenhagen

Vaihtariporukalla sunnuntaibrunssilla Nørrebrossa

Hienoja maisemia Frederiksbergissä

Voisin kirjoitella kuulumisia ja ihmetyksen aiheita loputtomiin, mutta liian pitkiä kirjoituksia jaksavat lukea vain sukulaiset ja stalkkerit. Nyt niitä mustikoita ja maustamatonta skyriä naamaan. Pysykäähän kuulolla!