Maanantai 7. syyskuuta. Kööpenhaminan lentokentällä mikään ei ole muuttunut. Taivaallisen hyvä islantilainen lakritsisuklaa maksaa 25 kruunua Seven Elevenin hyllyssä, ja herttaiset turistit muodostavat metron oviaukolle tahattoman matkalaukkumuurin. Turvatarkastuksessa minulle puhutaan taas pelkkää tanskaa. Kan dutagejakkenaf?
Oi, Kööpenhaminan talot ja vaihtelevan sininen taivas! Tämän kadun varrella käväisin tutulla retropelikampaajalla lyhentämässä hiuksiani.
Joskus opiskelijan kesälomat sattuvat
niinkin vinksahtaneeseen ajankohtaan kuin syyskuulle ennen luentojen
alkua. Sain juuri viettää reilun viikon lomaa hetkeä ennen opiskeluntäyteisen syksyn alkua. Ainoa reissumahdollisuus vähään aikaan (nyyh) oli käytettävä hyödyksi, joten lähdin ihanaan Berliiniin tapaamaan siellä asuvia ystäviä ja nauttimaan loppukesän auringosta ja sateesta. Nokkelana reissaajana taktikoin matkani kulkemaan Kööpenhaminaan kautta, niin että sain pari päivää hengailuaikaa tuossa kotoisan rakkaassa kaupungissa tärkeiden ihmisten ympäröimänä.
Päivällisellä Meatpacking districtin suositussa hampurilaisravintolassa nimeltä Tommis Burger Joint. Kuvassa aurinkoiset Tania ja Veronika.
Bang og Jensen on yksi viehättävimmistä paikoista Vesterbrossa. Kuvassa Maria, joka vietti viikonloppua Köpiksessä poikaystävänsä Jessen kanssa.
Aika lailla vuosi sitten olin juuri asunut viikon Kööpenhaminassa.
Syysflunssan karhentamalla äänellä olin esitellyt itseni kansainvälisten
opiskelijoiden orientaatiopäivillä. Silloin olin asunnoton, niin kuin monet
muutkin tuoreet vaihto-opiskelijat Tanskassa. Tiesin ettei Kööpenhamina tule tällä kertaa olemaan enää samanlainen kuin se vuosi
sitten tuossa hetkessä oli. Vaikka suosikkipaikat pysyvät
ennallaan ja muutama kaveri asustaa yhä tutuissa maisemissa, niin
paljon jää uupumaan - puuttuu koti.
Värikkäässä Christianiassa kesäistä lounashetkeä viettämässä juuri ennen lentokentälle lähtöä.
Jaegersborggadella oli uusi kauppa. Ihka oikea kaktuskauppa, voitko uskoa!
Yllättäen ohitsemme ajoi pakettiauto, jonka sisällä soitti bändi. Eikä tämä edes tuntunut poikkeukselliselta Tanskassa.
Silti nuo pari päivää tutussa Köpiksessä osoittautuivat aivan mahtaviksi. Bussikortiltani löytyi ennestään rahaa, ja liikkuminen sujui sukkelasti ilman kartan tulkitsemista tai wifin perässä juoksemista. Ilahduttavia jälleennäkemisiä tietenkään unohtamatta. Sain yöpyä Veronikan au pair -perheen luona Holtessa, missä vietimme perinteistä yökylää, sillä Tania sattui myös olemaan Kööpenhaminassa. Pelkkää suosikkipaikoissa hengailua ja spontaania kiertelyä parin päivän ajan, mitään muuta ei viikonlopulta olisi kaivannutkaan.
